tiistai 20. joulukuuta 2016

Vetoharjoituksia

Vilkkaimman treenikauden päättyessä Suomen vuodenaikojen vuoksi pellolla ja kentällä, on taas aika keksiä muuta puuhaa niin koirille kuin ohjaajille. Mikäli tavalliset lenkit hihnassa tai vapaana tuntuvat tylsiltä, suosittelen kokeilemaan vetohommia yhdessä koiran kanssa. Itse olen vuosien varrella hairahtunut kokeilemaan ja enemmän tai vähemmän harrastamaan omieni kanssa hiihtämistä, kävelyä, juoksemista ja sauvakävelyä siten että koira vetää. Välillä pistän myös koiran perään talvella renkaan jolla saadaan lisää tehoa lenkkeilyyn ja tehokasta lihasharjoittelua. Vetäminen on mukavaa vaihtelua niin ohjaajalle kuin koirallekin.


Jotta vetäminen on koiralle miellyttävää, pitää sillä olla tarkoitukseen soveltuvat valjaat. Henkilökohtaisesti olen suosinut husky-valjaita. Jos et ole varma valjaiden oikeasta koosta, kannattaa aina ottaa koira mukaan ja sovittaa valjaita myyjän avustuksella.  Oikein istuva valjas jakaa rasituksen tasaisesti ja oikein koiralle, jolloin se pystyy työskentelemään paremmin eikä kipeydy ja saa lihasjumeja. Jos onnistut kokeilemaan vaikkapa sauvakävelyä tai hiihtoa, tulee hommasta myös ohjaajalle miellyttävämpää oikeilla välineillä. Kapea liina vyötärön ympärillä vetonarun kiinnikkeenä on aika epämiellyttävä. Kannattaa tutustua canicross valikoimaan.



Omasta kokemuksesta suosittelen etenkin talvella itselle pitäviä kenkiä. Sauvakävelyllä saa nimittäin ihan pistää töppöstä toisen eteen, että pysyy pitkällä askeleella vetävän koiran menossa mukana. Kokemusperäisesti opin ettei luistava kenkä millään tavalla helpota asiaa.

Onneksi tuosta puuhasta ei ole video tai kuvamateriaalia todisteena…

Nauttikaa talvesta ja reippaita vetohetkiä kaikille!

Teksti: Anu Vehviläinen



Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 

Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Rottis doboilee

Juttu julkaistu Suomen Rottweileryhdistyksen lehdessä 2 / 2015.

Tällä hetkellä tämä dobo-kokeilija on rontti 2-vuotias ja olemme käyneet nyt doboilemassa säännöllisen epäsäännöllisesti ja hankkineet myös oman pallon harjoituksiin. Tykkään kovasti että on jotain vastapainoa PK-harrastukselle ja mukavaa yhdessä touhaamista, josta koirakin nauttii.



Olette varmasti huomanneet uuden villityksen nimeltä dobo. Pättikankaan Minna, My Energystä, lanseerasi sen myös tänne Pohjanmaan lakeuksille. Ystäväni heitti ilmoille, josko voisin osallistua ja kertoa kokemuksistani SRY:n lehdessä. Ei se paljoa yllytystä taas vaatinut, kun jo huomasin ilmoittautuneeni dobo-tunnille. Kaikkea pitää kokeilla, vai miten se meni.

Minulla on tällä hetkellä kolme rottisurosta kotosalla; 8-vuotias, 5-vuotias ja 6kk ikäinen. Päätös siitä, kuka pääsee mukaan doboon, ei siis ollut kovin vaikea. Päätin ottaa nuorimmaisen ihan siihen perustuen, että se saa pienimmät tuhot aikaan. Tämän jälkeen luonnollisesti alkoi jännittäminen siitä, että pentu ei pysty keskittymään mihinkään, kun tunnilla on muitakin koiria. Lisäjännitystä toi myös se että pelkäsin sen rikkovan dobo-pallon, koska se on kotona saanut myllyttää ja leikkiä jumppapallolla.

Päästyäni dobo-salin pihaan käytin Tepon asioillaan ja tallustelimme salin ovea kohti niin eikö siinä mennyt juuri collie ohjaajansa kanssa edellämme. En saanut pentuani ottamaan ollenkaan kontaktia itseeni, joten odotukset tunnin suhteen eivät olleet kovin korkealla.

Toisin kuitenkin kävi. Alkuun tehtiin lämmittelyt ja venyttelyt. Teppo hairahtui välillä katselemaan muiden menoa, mutta nopeasti alkoi taas keskittymään. Lämmittelyjen jälkeen otettiin dobo-pallo kuvioihin. Ehdin sekunnin sadasosan miettiä, että noinkohan saan Teppoa koko tunnin aikana sen pallon päälle, kun se jo hyppäsi siihen ja taituroi komeasti pallolla. Sen jälkeen, kun pallo otettiin mukaan kuvioihin, ei koirani enää edes muistanut, että salissa oli muitakin koiria. Yllätyin todella, kuinka paljon erilaisia liikkeitä pallolla pystyy tekemään ja kuinka koirasta oikeasti näki, että se käytti ihan uusia lihaksia pysyäkseen pallon päällä. Noin 20 minuutin kuluttua Teppo oli pakko laittaa hetkeksi jäähylle, koska se oli ihan puhki. Olin hyvin hämmästynyt, kuinka hyvin pentu keskittyi sille annettuihin tehtäviin. Oli myös todella mielenkiintoista kuinka hyvin koiraa pystyy pallon avulla venyttelemään.

Kaiken kaikkiaan meillä oli Tepon kanssa oikein antoisa doboon tutustumistunti ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Teppo tykkäsi palloista ja hassuista tehtävistä. Oli mukavaa rennolla meiningillä touhailla yhdessä. Illalla minulla oli hyvin hyvin väsynyt pentu kotona ja aamulla omatkin lihakset muistuttelivat taas olemassaolostaan. Voin kyllä lämmöllä suositella tätä kaikille edes kokeilumielessä. Hyvää aktivointia kotikoirille, harrastuskoirat saavat tästä mukavaa vastapainoa lajilleen ja sekä koiran että ohjaajan lihakset kiittää.




Tässä vielä Kauhajoen dobo-ohjaajan Minnan vastauksia muutamaan yleisimpään kysymykseen Dobosta:

Kenelle dobo soveltuu?

Dobo sopii kaikenikäisille ja kokoisille perusterveille koirille. Dobossa koiran tulee olla ohjaajan hallinnassa, eikä aggressiivinen muille koirille.

Mitä hyötyä dobosta on koiralleni?

Dobo kehittää koiran ketteryyttä, tasapainoa, kehonhallintaa ja keskittymiskykyä. Harjoitukset vahvistavat koiran syvää lihaksistoa. Dobo harjoituksissa koiraa myös venytellään eli poistetaan mahdollisia lihasjännityksiä. Dobo myös parantaa ohjaajan ja koiran suhdetta.

Mitä täytyy osata että voi tulla doboon?

Ei tarvitse osata mitään erityistä.

Mitä varusteita tarvitsee ottaa mukaan?

Varusteiksi koiralle riittää kevyt liina, nameja palkkaamiseen ja vesikuppi sekä –pullo. Ohjaajalle kevyt ja joustava pukeutuminen.

Mitä jos koirani räyhää vain muille koirille eikä suostu tekemään mitään?

Doboon tulevan koiran ei mielellään saisi olla aggressiivinen muille koirille. Mutta olen huomannut, että ne hieman terävätkin yksilöt ovat rauhoittuneet omaan tekemiseensä aika nopeasti, koska doboilu vaatii paljon keskittymistä, eivätkä koirat silloin ehdi huomioimaan mitä ympärillä tapahtuu.

Mitä jos koirani rikkoo puremalla tai repimällä dobo-pallon?


Dobo-pallot eivät mene rikki kynsillä (vahinkoja voi toki sattua), mutta puremista ne eivät kestä. Vahinkoja voi sattua joskus, mutta niille ei voi mitään. Täytyy vain toivoa, että tunnilla on silloin toinen pallo käytettävissä.

SEURAAVA DOBO-TUNTI 20.12.2016




Teksti: Tiina Saaranluoma
Kuvat: Minna Pättikangas

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Loimittaisinko koiraani?

Pakkasten taas kiristyessä, on koiran lihasten lämpimänä pitämiseen kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Lihashuolto on mielestäni oleellinen osa jokaisen koiran hyvinvoinnista huolehtimista, mutta etenkin aktiivisen harrastuskoiran omistajan kannattaa panostaa tähän. Varmistamalla koiran lämmityksen ja jäähdytyksen ennen ja jälkeen suoritusten, ennaltaehkäisee vammojen tuloa sekä parantaa koiran suorituskykyä. Nykyisin koirille on onneksi tarjolla monipuolinen valikoima loimia.

Itse olen jo useita vuosia käyttänyt lihasten lämpimänä pitämisessä apuna Back on Trackin tuotteita. Skeptikko sisälläni oli hyvin epäileväinen BOT:n toimimisen suhteen, mutta seurattuani koirieni käytöstä, olen joutunut myöntämään loimien toimivan ja tekevän mitä lupaavat. Molemmat omat koirani hyväksyvät myös tavalliset loimet päälleen, mutta BOT:iin ne sukeltavat sisään innokkaasti. Siinä määrin vauhdilla, että pukeminen olisi oikeastaan helpompaa pienemmällä innolla… Pidän BOT:n istuvuudesta, vanhemmalla on koko 67cm ja nuoremmalla 70cm. Kaikki tärkeät lihasryhmät peittyvät hyvin ja loimi ei valu liikkuessa tai automatkalla.
Tarkempia tietoja tuotteista löydät täältä ja tämänkin tuotteen löydät Canis & Catuksen valikoimista. Varastosta löytyy muutama koko koiran loimia, mutta tilamaalla onnistuu muutkin tuotteet sekä koot.




Käytän omilla koirillani BOT:n verkko- ja toppaloimea tilanteen mukaan. Verkkoloimea käytän keväällä ja syksyllä, kun sää ei vielä edellytä paksumman loimen käyttöä. Pidän verkkoloimea koirillani myös kesällä auttamassa palautumisessa, jos olemme tehneet kovempia fysiikkaa rasittavia harjoituksia. Toppaloimi on sitten käytössä säiden viilettyä ja talvella. Mikäli sattuu olemaan todella kylmiä kelejä (-20 tai enemmän) ja koirat joutuvat odottelemaan autossa, laitan BOT:n päälle vielä tavallisen talvimanttelin. Omilla koirillani on käytössä Hurtan talvimantteli.
On mukava ottaa autosta ulos koira, joka on tyytyväinen ja kokeillessa kädellä ihon lämpöä loimen alla, löytää sieltä lämmin kaveri.





Teksti: Anu Vehviläinen




Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 


Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Turvallista lenkkeilyä hämärässä

Liikenneturva ja muut tahot alkoivat syksyn tullen perinteisesti muistutella heijastimien käytön tärkeydestä. Eikä suotta, ilman heijastimia tai muuta valoa liikkuva ulkoilija häviää pelottavan hyvin hämärään. Omien havaintojen perusteella, niin häviää myös koira. Ulkoilla kuitenkin pitää ja näin normaalissa toimistotyössä olevana ei enää ehdi arkisin valoisan aikaan ulos. Olen ratkaissut asian hankkimalla hyvän otsalampun ja koirille riittävän määrän heijastavia tuotteita.  Onneksi Tiinalla ja Tuijalla on laaja valikoima mistä valita. 

Valopannoista luottotuotteeni on ollut jo vuosia leuchtie. Toimii, kestää ja näkyy. Liikun yleensä kahden koiran kanssa, joten kaapista löytyy kaksi eriväristä pantaa. Tällöin pimeässäkin tunnistaa yhdellä vilkaisulla kummasta koirasta on kyse. 
Pentukoiralle en vielä lähtenyt hankkimaan leuchtieta, koska mokomat kasvavat aika vauhdilla. Leuchtien koko ei ymmärrettävästi ole säädettävä, joten piti keksiä joku muu konsti pennun paikallistamiseen. Ratkaisin asian orbiloc -turvavilkun avulla. 
Kiinnitin valon valjaisiin tai pantaan tilanteen mukaan ja hoplaa – pikku riiviö ei päässyt hukkaan. 





Valopantojen ohella tykkään käyttää heijastinliivejä, pantoja ja valjaita. Metsälenkeillä laitan pannan kaveriksi heijastinliivin helpottamaan koiran havaitsemista. Esimerkiksi tämä trixie-huomioliivi on ollut vallan toimiva liivi. Hihnalenkeillä käytän joko huomioliiviä tai sitten ihan Hurtan heijastinvaljaita ja kaulassa on vielä usein joko heijastava panta tai valopanta.  En niin paljoa perusta itse jouluvaloista, mutta koirien kohdalla näytän uskovan ”more is more” ajatteluun ja olen pyrkinyt tekemään niistä mahdollisimman hyvin havaittavia liikkuessamme hämärässä. 





Uudet heijastinvaljaat ovat muuten oiva ajatus vaikkapa karvaisen kaverin joululahjapakettiin.

Teksti: Anu Vehviläinen




Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 

Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

BH kokeeseen valmistautuminen

Koe, josta jokainen koirakko aloittaa PK-uransa, eli mitä mielestäni on hyvä muistaa valmistautuessa BH kokeeseen.

BH, joka myös käyttäytymiskokeena tunnetaan. Se ensimmäinen virallinen osaamisen mittari matkalla palveluskoirakokeisiin. Toisille meistä koiran elämän ainoa tavoite, toisille ensimmäinen alta pois hoidettava asia. Onpa lähestyminen BH-kokeeseen kumpi tahansa, löytyy mielestäni muutamia perusasioita joita koirakon on hyvä hallita ennen käyttäytymiskokeeseen menemistä.

Lähdetään ihan alusta. Ohjaajan olisi hyvä oman päänsä ohella hallita koeohjesääntö, eli mitä BH-kokeeseen kuuluu. Kokeen kulun ja vaatimusten tietäminen helpottaa kummasti siihen harjoittelua.
Koeohjeen tavaamisen lisäksi kannattaa käydä katsomassa koetta tai paria, jos asiasta ei ole aiempaa kokemusta. Siinä samalla kun oppii lisää, on sitten aikanaan itsellä vähemmän jännitettävää kun tietää mitä pitää tehdä. Jos sattuu muistamaan enää siinä vaiheessa kun oma vuoro tulee... Koejännitys on iloinen asia, mutta onneksi tuomarilta voi aina kysyä mitä pitää tehdä jos oma muisti falskaa.

Kuinka itse sitten valmistaudun BH-kokeeseen?

Pähkinänkuoreen tiivistettynä, seuraavien asioiden on oltava kunnossa ennen kuin ilmoitan omaa koiraa BH-kokeeseen.

- suorituskestävyys: BH:n seuraamiskaavio on pitkä ja varsin tylsä tapahtuma. Tämän vuoksi haluan olla varma että koirani pysyy aktiivisena ja halukkaana koko kaavion ajan. Käytännössä rakennan pennusta asti hyvää tunnetilaa ja pyrin tekemään työskentelystä itsestään jo palkitsevaa toimintaa. En varsinaisesti treenaa kaaviota, vaan työstän sitä osissa. Yleensä teen tilanne tarkastuksen n. 3-6 viikkoa ennen koetta, jolloin tsekkaan vikalistan sekä varmistan onko suorituskestävyys riittävä. Pienet tekniikkavirheet tuossa vaiheessa eivät ole itselleni niin kriittisiä, vaikka toki ilman niitä pyritään menemään, mutta jos viretila ei pysy haluamallani tasolla läpi suorituksen, siirrän kokeeseen menoa.
Oman näkemykseni mukaan tekniikkavirheet ovat helpompia korjattavia kuin tunnetilan ongelmat. Koira myös oppii jokaisessa kokeessa. Tästä johtuen en tahdo sen heti ensimmäisessä kokeessaan olevan huonossa tilassa.



- paikallaolo: tämä on ehdoton asia. Toki, olemme tekemisissä eläinten kanssa, jolloin aina on mahdollisuus myös hupsista-faktorin mukaan tulolle. Siitä huolimatta lähestyn asiaa niin, että paikallaolo on treenattu niin varmaksi kuin mahdollista. Ihan kahdesta syystä: se on kanssa kisaajien kunnioittamista ja vastuullista koiran ohjaamista. On varsin painajaismaista nähdä koiran sinkoavan paikallaolosta pariaan kohden ja pahimmassa tapauksessa kaikkea muuta kuin ystävällisissä merkeissä. Tai vaikka se oma koira olisikin kaikkien kaveri, ei pari välttämättä ole.
Käytännössä ajatuksena on ylikouluttaa tämäkin osa-alue. Eli sellaiset häiriöt joita tuskin kokeessa koskaan tulee vastaan ja sitten myös se kolikon toinen puoli. Puuduttavan pitkä ja tylsä paikallaolo, jossa ei tapahdu mitään ja koiran täytyy tästä huolimatta pysyä paikallaan varmasti ja puuhastelematta muuta.
Vahinkoja voi sattua, mutta jos tietää paikalla olon onnistumisen olevan enemmän kiinni auringonpilkkujen asennosta kuin osaamisesta, on mielestäni edesvastuutonta mennä kokeeseen.
Mikäli paikallaolo sattuu kaikesta huolimatta pettämään, on sen varasuunnitelma ehdoton luoksetulo-käsky, jolla koira kipaisee ohjaajansa luokse. Ja tämä käsky päästetään sitten ilmoille tarvittaessa itsenäisesti ilman tuomarin kehotuksia tai turhia viivyttelyjä.

- hallinta: sekä tottelevaisuus että kaupunkiosuudessa. Ihan samalla tavalla kuin paikallaolo on ehdoton asia, pitää oman koiran pysyä varmasti ohjaajansa luona myös tottelevaisuuden aikana. Kesken L-kulman tai luoksetulon ei ole suotavaa kipaista paikalla olevan koiran luokse.
Kaupunkiosuudessa koiran tulee osata käyttäytyä, käytännössä asiallinen hihnakäytös ja suhtautuminen ympäristöön sekä muihin liikkujiin riittää. Kaupunkiosuuden suorittamisessa tuntuu ohjaajilla olevan eniten epäselviä asioita. Koiraa voi ohjata kuten normaalisti kävelyllä ja esim. vastaantulevan koiran kohdalla omansa saa laittaa istumaan tai ottaa seuraa käskyn alle. Erityisesti kaupunkiosuuden näkeminen helpottaa harjoittelua ja selventää monta asiaa.

Siinä kohden kun oma koirani alkaa osoittaa riittävää osaamista ja hallintaa näillä kaikilla alueilla, voin ryhtyä suunnittelemaan BH-kokeeseen ilmoittautumista. Tosin on myönnettävä BH-kokeen olevan aina se kaikkein jännittävin koe itsellekin. Silloin mukana on uusi karvainen kaveri, jonka kaikkia tapoja ei vielä tunne, vaikka on kuinka hyvin pyrkinyt valmistautumaan. Siinä hetkessä väkisellä puskee hieman, tai enemmänkin, jännitystä pintaan ennen kuin pääsee suorittamaan. Vanhan ja tutun kisakumppanin kanssa ei yllätyksiä juuri tule ja sen metkut tietää, jos sellaisia sattuu olemaan luvassa.



Lopuksi vielä muutama treenivinkki BH-kokeeseen tähtäävillle:
- treenaa monenlaisissa paikoissa ja häiriöissä
- ilmoittautumista ja tottelevaisuutta kannattaa harjoitella mahdollisimman monen erirotuisen parin kanssa. Jos koira on esimerkiksi aina nähnyt vain isoja mustia koiria, voikin pariksi osuva pieni vaalea olla turhan mielenkiintoinen.
- vaihtele suoritusten kestoa ennen palkkausta
- muista että äänellä kehuminen on palkkaamista
- harjoittele paikallaoloa häiriön kanssa sekä tylsänä makaamisena
- jos asut sivummalla, käy kävelyllä myös paikoissa missä on liikennettä, ihmisiä, pyöräilijöitä…
- tutustu koeohjesääntöön
- harjoittele kaaviota ja koeohjaamista ilman koiraa
- videoi harjoituksia
- muista treenata myös sirunlukua

Kuva kertoo enemmän kuin sanat, joten video onkin jo varsin havainnollistava.
Tässä kaksi BH-suoritusta.

Ensimmäisessä on asialla Tiina Saaranluoma ja Daremore Alfonzo ”Teppo”. Videosta puuttuu teknisten ongelmien vuoksi hihnassa seuraaminen.
VIDEO

Toisesta videosta löytyy allekirjoittanut ja Giant vom Tanneneck ”Jätti”.  Kuten näette, teknisessä puhtaudessa on hieman sanomista, mutta tässä on koko BH-kaavio ilman paikallaoloa.
VIDEO


Iloisia treenihetkiä kaikille!

Teksti: Anu Vehviläinen




Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 

Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Tottisilta Kristiinankaupungissa 9.8.2016

Olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti Tiinan tottis yksäreissä. Tykkään hänen tavastaan kouluttaa. Palaute tulee napakasti, mutta rakentavasti. Pyysin Tiinaa pitämään tottisillan Kristiinankaupungissa Högåsenin kentällä. Saimme nopeasti kymmenen koiran ryhmän kasaan ja odotimme iltaa kovasti.

Teimme paria liikettä omalla vuorollamme, taisi seuraaminen olla päivän suosituin. Mukavaa oli huomata, että paikalle saapui eri koirarotuja, oli mm parsoni, sk kettuterrieri, villakoira ja eri pk rotuja. Ohjaajilla oli eri tulevaisuuden tavoitteita. Toiset treenasivat BH kokeeseen ja toiset toko kokeeseen. Omalla koirallani ei ikävä kyllä ole pk oikeuksia, tokoa siis...

Kiitos Tiina illasta meidän kaikkien puolesta ja uutta iltaa odotellessa.

Teksti: Tanja Ahola-Salo
Kuvat: Marjo Hannula







sunnuntai 21. elokuuta 2016

Johanna Nivalan tottelevaisuusseminaari Karijoen Ohriluomalla 30.-31.7.2016

Tulin valituksi Kauhajoen Koiraharrastajien hallitukseen alku vuonna 2016, ja sain vastuulleni PK-puolen. Aloin heti pohtimaan mitä voisin lähteä järjestämään, tottelevaisuusseminaarin totta kai.
Ei tarvinnut kauaa pohtia ketä kysyn kouluttajaksi, Johanna Nivalaa tietenkin!

Olin tutustunut Johannaan syksyllä 2015, kun osallistuin rottweiler pentuni Rockyn kanssa Johannan semmaan ja pidin valtavasti hänen tavastaan kouluttaa sekä hänen ulosannistaan. Ei muutakuin äkkiä kysymään Johannan aikatauluja, ja onneksemme saimmekin Johannan meitä kouluttamaan/ohjaamaan.

Meillä oli erittäin mukava viikonloppu Karijoen Ohriluoman kyläseuralla, upeat tilat ja iso hyvin hoidettu kenttä jossa treenata. Meillä oli todella mukava joukko paikalla, erilaisia ”ongelmia” ja kaikki saimme varmasti mitä tarvitsimme. Nauraakin sai ja paljon.
Säätkin suosi, mitä nyt välillä saatiin vettä enemmän niskaamme ja ukkonen tuli suoraan yläpuolelle. Mutta pidimme pienen tauon ja jatkoimme taas ahertamista.

Tiinalta kysyin, olisiko mahdollista että Canis&Catus olisi myös paikalla. Ja saimme paikalla kattavan valikoiman erilaisia harrastusvälineitä. Halukkaat saivat tilata jo etukäteen haluamansa tuotteet, siltä varalta jos ne ei sitten sattuisi olemaankaan mukana. Itse henkilökohtaisesti tein niitä ihania heräteostoksia, jotka kyllä tulivat tarpeeseen.

Kiitän erittäin paljon mukana olleille, Te teitte kaikki semmaviikonlopusta erittäin antoisan ja onnistuneen!  Sekä iso kiitos järjestelyissä auttaneille, ilman heitä tähän kaikkeen en olisi pystynyt.
Johannalle paljon paljon kiitoksia, kun avasit taas tämän eukon silmiä ja avustit eteenpäin.

Teksti: Anne Norrena
Kuvat: Sanna Yli-Heikkuri





tiistai 9. elokuuta 2016

Tottispäivä Jalasjärvellä 2.8.2016

Elokuun kesäinen päivä Jalasjärven koiraharrastajien kentällä alkoi aamulla koirakoiden pikkuhiljaa kokoonnuttua kentänlaidalle. 

Jo keväällä alkoi kytemään ajatus tottelevaisuus seminaarin järjestämisestä eikä montaa kertaa tarvinnut miettiä ketä kysytään päivää vetämään! Onneksi Saaranluoman Tiinan kalenterista löytyi vielä vajaan kymmenen koiran menevä aukko kesäiselle arkipäivälle ja sopiva paikka löytyi Jalasjärven koiraharrastajien kentältä, jonne oli kaikkien helppo tulla. 

Joukossa oli vanhoja tuttuja koirakoita, mutta oli mahtavaa saada joukkoon myös muutama aivan uusi lajin harrastaja ja osallistujia meillä oli kentällä aina Ruotsista asti! Näin värikkäällä kokoonpanolla oli hyvä aloittaa päivä niin, että jokainen ohjaaja kertoi itsestään, koirastaan ja mahdollisista tavoitteistaan, jotta jokaiselle koirakolle saataisiin räätälöityä mahdollisimman yksilöity koulutuspaketti. 

Oli mahtavaa huomata, taas kerran kuinka osaava kouluttaja osaa huomioida jokaisen koirakon tarpeet niin että kynnys uusille lajin harrastajille osallistua tälläisille päiville jäisi mahdollisimman matalaksi! Onnistumisen ja oivalluksen iloa koettiin päivän aikana eikä edes raju ukonilma lannistanut tunnelmaa vaan onnistuimme yhtäkkiä niskaan ryöppyävän kaatosateen ja jytinän säestämänä saamaan kaksi vuotiaan rtw narttuni kanssa onnistumisen iloa kapulatreenin myötä! Eihän sitä hommaa kesken voinut jättää juuri silloin kun se etenee, oli sää mikä hyvänsä! 

Canis&Catuksen kattava liikkuva myymälä oli Tiinalla taas mukana mikä oli mahtava juttu! Päivä vaihtui jo iltaan kun hommaa lyötiin pakettiin! Pitkä päivä takana kaikille koirille, ohjaajille ja kouluttajalle! Iso kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti Tiinalle joka ammensi taas päähämme paljon uutta tietoa ja asiaa! Näillä eväillä kohti syksyä ja uusia haasteita!

Teksti: Terhi Somero
Kuvat: Paula Siren-Rodas





tiistai 19. heinäkuuta 2016

Jari Kantoluodon tottista Koivulahdessa 12.7.2016

Spl-Wasa sai kunniakseen järjestää Jari Kantoluodon koutsaaman kahden päivän tottissemman.
Jari tuskin erikseen esittelyjä kaipaa, on niin suosittuja hänen semmat!

10 onnellista koirakkoa ilmaantui klo 10 tiistaiaamuna pelipaikalle.

Allekirjoittanuthan oli kutsunut Canis&Catuksen Tiinan paikalle jo klo 9 että varmasti saa sekä tilaamansa tuotteet, että tunnin yksityistä aikaa hypistellä vaikka ja mitä!
Ehkä vähän hävetti, kun olin mokannut tuon aloitusajan. Mutta onneksi sitten löytyi vielä niitä kuuluisia heräteostoja.

Sitten päästettiin Jari ääneen ja koirakot kentälle.
Hyvässä hengessä ja säässä saatiinkin katsella suorituksia. Koirakot olivat eri tasoisia, mutta harjoituksissa haastettiin yhtälailla vanhempia konkareita kuin pentujakin keskittymään.
Itse pidän Jarin ajatusmaailmaa koulutuksessa erittäin miellyttävänä.
Tämä taisi olla meidän kolmas vuosi jo Jarin opeissa. Huikee äijä! Arvostan!
Ja huikee kauppa toi C&C, niin nopeaa ja hyvää palvelua!






Teksti ja kuvat: Sanna Jousmäki

torstai 23. kesäkuuta 2016

Peltojälkipäivä Kauhavalla 4.6.2016

PELTOJÄLKI- TUO PILKUNVIILAAJIEN LEMPILAJI

Peltojälkeä harrastaessa on pikkuusen oltava pilkunviilaajan vikaa. Sielä ei voikaa mennä vähä sinnepäin vaan on mentävä justiinsa. Ja sempä takia sitä ei ihan ilman koulutusta monikaan amatööri koiralleen opeta. Tämän takia kutsuttiin Kauhavalle Tuija.

Kauhavan Kennelkerhon peltojälkipäivä pidettiin 4.6.2016 lauantaina, hyvä syy kieltäytyä menemästä siskon tytön sulhasen veljen valmistujaisjuhliin. Paikalla 10 innokasta peltojäljen saloista tietoa janoavaa koiraharrastajaa. Jaettiin porukka kahteen ryhmään, ihan sen takia että joittenkin ammattikuntien edustajat ovat töissä myös viikonloppuisin. Ensi alkuun tuli sellaanen olo, että voihan räkä, en näe kaikkien kymmenen suorituksia, enkä kuule niiden kaikkien neuvoja, enkä saa istua kellonympäri pellon laidalla. Mutta toisaalta, kun 10 jäljestäjää jakaa kahteen ryhmään, niin jää kaikilla aikaa myös muulle elämälle, jos koiraharrastajalla sellaista sattuu olemaan.








Henkilökohtaasesti oon jo kauan haaveillut Tuijan jälkioppiin pääsystä. Mukavaa oli ja sain sieltä vinkkejä niin ittelleni kuin treenikamuillekkin, jotta voi treeneissä kattoa niiren perään että nourattavat saamiaan neuvoja. Tuijan kanssa on aina helppo sopia koulutuspäivistä ja kaikki sujuu ku rasvattu. Bonuksena tietenkin Canis & Catus tarvikemyynti jossa ostajaa kävi vissiin ihan kiitettävästi. 

Seuraavaa kertaa odotellessa jatketaan Tuijan opeilla eteenpäin peltojäljen haastavassa mutta sitäkin koukuttavammassa otteessa.

Teksti: Teija Syynimaa
Kuvat: Pia Asell

perjantai 27. toukokuuta 2016

Tottis- ja jälkipäivää Karijoelle 22.5.2016

Pääsimme viettämään tottis- ja jälkipäivää Karijoelle, kouluttajinamme toimivat Tiina tottiksessa ja Tuija jäljellä.

Koulutuspäivän tuotto käytetetään LKH ry:n Järjestämässä Palveluskoirien SM 2016 kisoissa kenttätarvikkeiden hankintaan. 

Paikalla oli totuttuun ja toivottuun tapaan myös Canis&Catus tarvikemyynti, jossa sai jälleen keventää kukkaroaan ja saada tarvittavat tarvikkeet jokalähtöön. Itse luovuin jo kättelyssä rahoistani, jottei kiusaus kävisi liian suureksi, ainahan sitä jotain tarvisi.

Kesäinen sää suosi osallistujia ja päivä toteutuikin huippuporukassa joutuisasti sekä iloisessa tunnelmassa, vaihdellen välillä tottikseen ja välillä jälkipellolle. Vaikka jälkipelto ja tottiskenttä olivatkin lähellä toisiaan, taitavat koirakot selvisivät hyvin hiipivistä jäljentekijöistä ja raikuvista vapautuksista ja käskyistä, keskittyen taitavasti omaan hommaansa.

Jokainen sai yksilökohtaista ohjausta, hyviä neuvoja ja vinkkejä ongelmiin ja jatkoon. Tästä on hyvä jälleen jatkaa aherrusta koiraharrastuksien parissa.

Iloisin mielin kesää kohti.
Kiitos! 

Teksti: Riikka Haavisto ja appenzellinpaimenkoira Rilla


Kuva: Tanja-Ahola-Salo


perjantai 15. huhtikuuta 2016

Ryhmänäyttely Seinäjoella 19-20.3.2016

Seinäjoella Canis & Catuksen yhteistyökumppani LAGU järjesti ryhmänäyttelyn Hau-Hau Champion areenalla 19–20.3.2016 ryhmille FCI 2 & FCI 1/4, myös pennut (7-9kk) ja junior handler – kilpailu. Tulokset pääset näkemään tästä.

Koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. Näyttelyihin voivat osallistua puhdasrotuiset, rekisteröidyt ja tunnistusmerkityt koirat. Ne ovat myös tilaisuuksia, joissa samanhenkiset koiraharrastajat tapaavat toisiaan.
Suunnitellessa koiran hankintaa koiranäyttelyt ovat erinomaisia paikkoja käydä katsomassa ja tutustumassa eri koirarotuihin sekä keskustelemassa koiran omistajien kanssa.

Mitä kehässä tapahtuu?
"Kehätoimitsijat kutsuvat koirat kehään niiden näyttelynumeroilla. Yleensä tuomari juoksuttaa ensin kunkin luokan koirat kaikki yhdessä kehän ympäri. Koiria juoksutetaan kehässä vastapäivään ja koira liikkuu esittäjän vasemmalla puolella, jotta tuomari näkee koirien liikkeet paremmin. Sen jälkeen hän arvostelee yksitellen jokaisen koiran.
Arvosteluvuorossa oleva koira viedään tuomarin pöydän eteen tai muuhun osoitettuun paikkaan siten, että tuomari näkee koiran sivulta. Pienemmät rodut arvostellaan pöydällä, jonne koiran voi nostaa heti, kun se vapautuu edelliseltä. Tuomari tutkii koiran, katsoo purennan ja tunnustelee koiran rakenteen. Uroksilta tarkistetaan kivekset. Koiran tulee sallia tutkiminen. Tuomari saattaa kysyä koiran ikää. Mikäli tuomari on ulkomaalainen, kehätoimitsija auttaa vastaamisessa.
Tämän jälkeen koiraa liikutetaan tuomarin ohjeiden mukaan. Koiran on tarkoitus ravata tasaisesti, ei hyppiä ja pomppia tai roikkua lahkeessa. Tuomari saattaa pyytää juoksuttamaan koiraa kohtisuoraan itsestään poispäin ja takaisin tai tekemään kolmion, jossa juostaan ensin kehän yhtä kulmaa kohti, sitten suoraan toista kulmaa kohden ja takaisin tuomarin luo. Näin tuomari näkee parhaiten koiran taka-, etu- ja sivuliikkeet.
Tämä jälkeen tuomari sanelee koiran arvostelun kehätoimitsijalle. Koiran pitää seistä kauniisti, kylki tuomariin päin. Koiraa ei saa seisottaa liian lähelle tuomaripöytää, koska tuomarin on vaikea nähdä se kunnolla. Koko arvostelun ajan on huolehdittava, että koira on aina ohjaajan ja tuomarin välissä.Kehätoimitsija näyttää viuhkaa, jonka väri kertoo koiran saaman laatuarvostelun. Arvostelu perustuu rotumääritelmään, ja tuomari palkitsee koiran sen mukaan, kuinka hyvin hän katsoo sen vastaavan sitä. 
  • Punainen väri merkitsee rotunsa erinomaista edustajaa. 
  • Sininen merkitsee erittäin hyvää rotunsa edustajaa. 
  • Keltainen merkitsee hyvää ja 
  • vihreä tyydyttävää rotunsa edustajaa. 
Tuomarin mielestä keltaisen tai vihreän nauhan saaneissa koirissa on joitain virheitä verrattuna rotumääritelmään. Näiden koirien kilpailu päättyy siinä näyttelyssä ja arvostelun voi noutaa kehätoimitsijalta.
Kun kaikki luokan koirat on yksittäisarvosteltu, vuorossa on kilpailuluokka. Kilpailuluokkaan osallistuvat kaikki luokassaan laatumaininnalla erinomainen (punainen) palkitut koirat. Myös laatumaininnalla erittäin hyvä (sininen) palkitut koirat osallistuvat kilpailuluokkaan mikäli erinomaisella palkittuja koiria on luokassa vähemmän kuin neljä. Luokan voi voittaa tai luokassa voi sijoittua laatumaininnalla erittäin hyvä (sininen) palkittu koira, mutta nämä eivät voi saada SA:ta eivätkä jatka paras uros/paras narttu kilpailuun.
Kehätoimitsijat ovat kehässä niin tuomarin kuin koiran ohjaajan apuna ja heiltä voi kysyä neuvoa koko kehän ajan."
(Mitä koiranäyttelyt ovat?. Suomen Kennelliiton www-sivusto. <http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/koiranayttelyt/mita-koiranayttelyt-ovat>. 12.4.2016)

Osallistuin itse saksanpaimenkoirani kanssa lauantaina veteraaniluokkaan.
Kehän tuomarina toimi Pirjo Aaltonen. 

Aamulla olimme näyttelypaikalla noin klo.10.00, hyvissä ajoin ennen omaa kehää. Ensimmäiset hikipisarat puskivat lävitse kun astuin halliin, miten ihmeessä saan koiran tuotua tuon tungoksen läpi? Paniikki osoittautui turhaksi. Onnekseni sain huomata, etteivät muut koirat tai väkimäärä ollut koiralleni ongelma, vaan minulle. Koira oli tyynen rauhallinen kuin vanha kehäkettu. Siellä me odottelimme kehään pääsyä toisten nuuskivien nenien keskellä.



Veteraani kehään ei ollut osallistunut kun yksi koira joten saimme koko kehän haltuumme. Olisiko koiraa ollut helpompi esittää kun kehässä olisi ollut muita koiria, sitä ei tiedä.
Päivästä saimme kotiin viemiseksi näyttelytuloksen H ja saimme lähettää kennelliittoon valionarvoanomuksen.





Oman kehän jälkeen jäimme vielä katsomaan muita kehiä ja rupattelemaan tuttujen kanssa.
Iso kiitos päivästä meidän tsemppaajalle ja Canis & Catuksen yhteistyökumppanille Juha Latvalalle, joka toimi huoltohenkilönä 10 pisteen arvoisesti.



Teksti: Tuija Tienhaara
Kuvat: Tuija Tienhaara ja Pia Asell