tiistai 20. joulukuuta 2016

Vetoharjoituksia

Vilkkaimman treenikauden päättyessä Suomen vuodenaikojen vuoksi pellolla ja kentällä, on taas aika keksiä muuta puuhaa niin koirille kuin ohjaajille. Mikäli tavalliset lenkit hihnassa tai vapaana tuntuvat tylsiltä, suosittelen kokeilemaan vetohommia yhdessä koiran kanssa. Itse olen vuosien varrella hairahtunut kokeilemaan ja enemmän tai vähemmän harrastamaan omieni kanssa hiihtämistä, kävelyä, juoksemista ja sauvakävelyä siten että koira vetää. Välillä pistän myös koiran perään talvella renkaan jolla saadaan lisää tehoa lenkkeilyyn ja tehokasta lihasharjoittelua. Vetäminen on mukavaa vaihtelua niin ohjaajalle kuin koirallekin.


Jotta vetäminen on koiralle miellyttävää, pitää sillä olla tarkoitukseen soveltuvat valjaat. Henkilökohtaisesti olen suosinut husky-valjaita. Jos et ole varma valjaiden oikeasta koosta, kannattaa aina ottaa koira mukaan ja sovittaa valjaita myyjän avustuksella.  Oikein istuva valjas jakaa rasituksen tasaisesti ja oikein koiralle, jolloin se pystyy työskentelemään paremmin eikä kipeydy ja saa lihasjumeja. Jos onnistut kokeilemaan vaikkapa sauvakävelyä tai hiihtoa, tulee hommasta myös ohjaajalle miellyttävämpää oikeilla välineillä. Kapea liina vyötärön ympärillä vetonarun kiinnikkeenä on aika epämiellyttävä. Kannattaa tutustua canicross valikoimaan.



Omasta kokemuksesta suosittelen etenkin talvella itselle pitäviä kenkiä. Sauvakävelyllä saa nimittäin ihan pistää töppöstä toisen eteen, että pysyy pitkällä askeleella vetävän koiran menossa mukana. Kokemusperäisesti opin ettei luistava kenkä millään tavalla helpota asiaa.

Onneksi tuosta puuhasta ei ole video tai kuvamateriaalia todisteena…

Nauttikaa talvesta ja reippaita vetohetkiä kaikille!

Teksti: Anu Vehviläinen



Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 

Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Rottis doboilee

Juttu julkaistu Suomen Rottweileryhdistyksen lehdessä 2 / 2015.

Tällä hetkellä tämä dobo-kokeilija on rontti 2-vuotias ja olemme käyneet nyt doboilemassa säännöllisen epäsäännöllisesti ja hankkineet myös oman pallon harjoituksiin. Tykkään kovasti että on jotain vastapainoa PK-harrastukselle ja mukavaa yhdessä touhaamista, josta koirakin nauttii.



Olette varmasti huomanneet uuden villityksen nimeltä dobo. Pättikankaan Minna, My Energystä, lanseerasi sen myös tänne Pohjanmaan lakeuksille. Ystäväni heitti ilmoille, josko voisin osallistua ja kertoa kokemuksistani SRY:n lehdessä. Ei se paljoa yllytystä taas vaatinut, kun jo huomasin ilmoittautuneeni dobo-tunnille. Kaikkea pitää kokeilla, vai miten se meni.

Minulla on tällä hetkellä kolme rottisurosta kotosalla; 8-vuotias, 5-vuotias ja 6kk ikäinen. Päätös siitä, kuka pääsee mukaan doboon, ei siis ollut kovin vaikea. Päätin ottaa nuorimmaisen ihan siihen perustuen, että se saa pienimmät tuhot aikaan. Tämän jälkeen luonnollisesti alkoi jännittäminen siitä, että pentu ei pysty keskittymään mihinkään, kun tunnilla on muitakin koiria. Lisäjännitystä toi myös se että pelkäsin sen rikkovan dobo-pallon, koska se on kotona saanut myllyttää ja leikkiä jumppapallolla.

Päästyäni dobo-salin pihaan käytin Tepon asioillaan ja tallustelimme salin ovea kohti niin eikö siinä mennyt juuri collie ohjaajansa kanssa edellämme. En saanut pentuani ottamaan ollenkaan kontaktia itseeni, joten odotukset tunnin suhteen eivät olleet kovin korkealla.

Toisin kuitenkin kävi. Alkuun tehtiin lämmittelyt ja venyttelyt. Teppo hairahtui välillä katselemaan muiden menoa, mutta nopeasti alkoi taas keskittymään. Lämmittelyjen jälkeen otettiin dobo-pallo kuvioihin. Ehdin sekunnin sadasosan miettiä, että noinkohan saan Teppoa koko tunnin aikana sen pallon päälle, kun se jo hyppäsi siihen ja taituroi komeasti pallolla. Sen jälkeen, kun pallo otettiin mukaan kuvioihin, ei koirani enää edes muistanut, että salissa oli muitakin koiria. Yllätyin todella, kuinka paljon erilaisia liikkeitä pallolla pystyy tekemään ja kuinka koirasta oikeasti näki, että se käytti ihan uusia lihaksia pysyäkseen pallon päällä. Noin 20 minuutin kuluttua Teppo oli pakko laittaa hetkeksi jäähylle, koska se oli ihan puhki. Olin hyvin hämmästynyt, kuinka hyvin pentu keskittyi sille annettuihin tehtäviin. Oli myös todella mielenkiintoista kuinka hyvin koiraa pystyy pallon avulla venyttelemään.

Kaiken kaikkiaan meillä oli Tepon kanssa oikein antoisa doboon tutustumistunti ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Teppo tykkäsi palloista ja hassuista tehtävistä. Oli mukavaa rennolla meiningillä touhailla yhdessä. Illalla minulla oli hyvin hyvin väsynyt pentu kotona ja aamulla omatkin lihakset muistuttelivat taas olemassaolostaan. Voin kyllä lämmöllä suositella tätä kaikille edes kokeilumielessä. Hyvää aktivointia kotikoirille, harrastuskoirat saavat tästä mukavaa vastapainoa lajilleen ja sekä koiran että ohjaajan lihakset kiittää.




Tässä vielä Kauhajoen dobo-ohjaajan Minnan vastauksia muutamaan yleisimpään kysymykseen Dobosta:

Kenelle dobo soveltuu?

Dobo sopii kaikenikäisille ja kokoisille perusterveille koirille. Dobossa koiran tulee olla ohjaajan hallinnassa, eikä aggressiivinen muille koirille.

Mitä hyötyä dobosta on koiralleni?

Dobo kehittää koiran ketteryyttä, tasapainoa, kehonhallintaa ja keskittymiskykyä. Harjoitukset vahvistavat koiran syvää lihaksistoa. Dobo harjoituksissa koiraa myös venytellään eli poistetaan mahdollisia lihasjännityksiä. Dobo myös parantaa ohjaajan ja koiran suhdetta.

Mitä täytyy osata että voi tulla doboon?

Ei tarvitse osata mitään erityistä.

Mitä varusteita tarvitsee ottaa mukaan?

Varusteiksi koiralle riittää kevyt liina, nameja palkkaamiseen ja vesikuppi sekä –pullo. Ohjaajalle kevyt ja joustava pukeutuminen.

Mitä jos koirani räyhää vain muille koirille eikä suostu tekemään mitään?

Doboon tulevan koiran ei mielellään saisi olla aggressiivinen muille koirille. Mutta olen huomannut, että ne hieman terävätkin yksilöt ovat rauhoittuneet omaan tekemiseensä aika nopeasti, koska doboilu vaatii paljon keskittymistä, eivätkä koirat silloin ehdi huomioimaan mitä ympärillä tapahtuu.

Mitä jos koirani rikkoo puremalla tai repimällä dobo-pallon?


Dobo-pallot eivät mene rikki kynsillä (vahinkoja voi toki sattua), mutta puremista ne eivät kestä. Vahinkoja voi sattua joskus, mutta niille ei voi mitään. Täytyy vain toivoa, että tunnilla on silloin toinen pallo käytettävissä.

SEURAAVA DOBO-TUNTI 20.12.2016




Teksti: Tiina Saaranluoma
Kuvat: Minna Pättikangas

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Loimittaisinko koiraani?

Pakkasten taas kiristyessä, on koiran lihasten lämpimänä pitämiseen kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Lihashuolto on mielestäni oleellinen osa jokaisen koiran hyvinvoinnista huolehtimista, mutta etenkin aktiivisen harrastuskoiran omistajan kannattaa panostaa tähän. Varmistamalla koiran lämmityksen ja jäähdytyksen ennen ja jälkeen suoritusten, ennaltaehkäisee vammojen tuloa sekä parantaa koiran suorituskykyä. Nykyisin koirille on onneksi tarjolla monipuolinen valikoima loimia.

Itse olen jo useita vuosia käyttänyt lihasten lämpimänä pitämisessä apuna Back on Trackin tuotteita. Skeptikko sisälläni oli hyvin epäileväinen BOT:n toimimisen suhteen, mutta seurattuani koirieni käytöstä, olen joutunut myöntämään loimien toimivan ja tekevän mitä lupaavat. Molemmat omat koirani hyväksyvät myös tavalliset loimet päälleen, mutta BOT:iin ne sukeltavat sisään innokkaasti. Siinä määrin vauhdilla, että pukeminen olisi oikeastaan helpompaa pienemmällä innolla… Pidän BOT:n istuvuudesta, vanhemmalla on koko 67cm ja nuoremmalla 70cm. Kaikki tärkeät lihasryhmät peittyvät hyvin ja loimi ei valu liikkuessa tai automatkalla.
Tarkempia tietoja tuotteista löydät täältä ja tämänkin tuotteen löydät Canis & Catuksen valikoimista. Varastosta löytyy muutama koko koiran loimia, mutta tilamaalla onnistuu muutkin tuotteet sekä koot.




Käytän omilla koirillani BOT:n verkko- ja toppaloimea tilanteen mukaan. Verkkoloimea käytän keväällä ja syksyllä, kun sää ei vielä edellytä paksumman loimen käyttöä. Pidän verkkoloimea koirillani myös kesällä auttamassa palautumisessa, jos olemme tehneet kovempia fysiikkaa rasittavia harjoituksia. Toppaloimi on sitten käytössä säiden viilettyä ja talvella. Mikäli sattuu olemaan todella kylmiä kelejä (-20 tai enemmän) ja koirat joutuvat odottelemaan autossa, laitan BOT:n päälle vielä tavallisen talvimanttelin. Omilla koirillani on käytössä Hurtan talvimantteli.
On mukava ottaa autosta ulos koira, joka on tyytyväinen ja kokeillessa kädellä ihon lämpöä loimen alla, löytää sieltä lämmin kaveri.





Teksti: Anu Vehviläinen




Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 


Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.