Peter Scherk nouto- ja seuraamisklinikka 21.1.2017

Tammikuussa oli taas hyvä sauma käydä itsekin vähän kouluttautumassa kun Mia Skogster järjesti Riihimäellä Dog Inspiration areenalla Peter Scherkin seminaarin.

Olen kerran aikaisemmin ollut kuuntelemassa Scherkkiä, joten tiesin mitä odottaa. Erityisesti odotin noutoa koskevaa osiota, koska itselläni on tuon uuden tulokkaan kanssa juuri nouto työstövaiheessa. Harmikseni tietenkin seuraamisosiota käsittelevä luennon osuus venyi ja aikataulu petti. Olin ehtinyt sopia jo tapaamisen vähän klo 17.00 jälkeen joten en ihan ehtinyt kuunnella koko osuutta noutoon liittyen.

Seminaarissa oli luennon lisäksi koirakkoja havainnollistamassa teoriaa käytäntöön sekä Peter näytti videolta aina kutakin asiaa koskevan videon. Alla olevasta videosta, jonka löysin youtubesta, näkyy hieman Peterin tekemistä.

Päivä oli antoisa ja taas tuli muistuteltua omaan mieleen niitä koirankoulutuksen peruspilareita, jotka niiiiiiin helposti unohtuu itse kullakin...

Teksti: Tiina Saaranluoma

Cheerott's A pentueen pentutapaaminen 12.2.2017

Kasvattajamme Jaana Lähdesmäki päätti pitää puoli vuotta täyttävälle A-pentueelleen ensimmäiset pentutreffit Kauhajoella. Tiina Saaranluoma pyydettiin mukaan kouluttajaksi ja ajatuksena oli, että innokkaimmat harrastajat saisivat tekemiseensä apuja ja muut saisivat arkitottelevaisuuteen harjoituksia ja vinkkejä. Alunperin varmaan odotettiin vain muutamia pentuja omistajineen, mutta suureksi iloksi saimme yhtä vaille koko pentueen paikalle! 

Yhdeksän aktiivista puolivuotiasta rotikan pentua omistajineen valtasivat Pohjolantien hallin. Kukaan ei oikein tuntenut juuri ketään, pennut taas olivat valmiita leikkimään ihan jokaisen kanssa.

Tiinan suosituksesta pidimme pienen esittelykierroksen; usealle riitti hyvä arkitottelevaisuus, yksi halusi erittäin, siis erittäin hyvin arkitottelevaisuuden olevan kunnossa, yhden tavoite olisi saada metsäjäljeltä tuloksia ja yksi oli valmis tekemään koirastaan käyttövalion. Ai mistä lajista? No ihan mistä lajista vain tai vaikka kaikista! Lähtökohdat harrastamiseen ja treenien rakentamiseen olivat siis hyvin erilaisia. 

Päivä oli todella monipuolinen. Halukkaat pääsivät tekemään ns. penturinkiä. Seitsemän rottweilerin pentua yhteen hallin ja sitten vähän ohituksia! Penturinkiä koutsasi Sanna Yli-Heikkuri. Yllättäen se menikin oikein mallikkaasti ja omistajatkin alkoivat rentoutua. Välillä kuvailtiin pentuja ja syötiin. Koko päivän kestävälle tapahtumalle oli ehdotonta, että hallista löytyi pieni keittiö ja vessa, kiitos siitä!

Jokainen koirakko pääsi myös Tiinan ohjaamana yksitellen hallille tekemään, mitä itse halusivat harjoitella. Jokainen uskaltautui kokeilemaan, mikä oli hienoa! Toki myös pentueen äiti kävi tekemässä omat tottiksensa. Oli hämmästyttävää huomata, miten luonteenpiirteet ja pienet ulkonäköön liittyvät ominaisuudet voivat periytyä tarkasti!

 
Kaikki selviytyivät Tiinan koulinnasta, ei vaiskaan, tarkoitan ystävällisestä ohjauksesta. Olin huomaavinani, että näiden yksilöharjoitusten sekä henkilökohtaisen ohjauksen jälkeen porukkaan oli syntynyt muutama uusi PK-harrastajan alku tai ainakin siitä kiinnostunut. Mahtava päivä, huippu porukka, loistava kouluttaja ja isoja tunteita, oivalluksia ja onnistumisia.

Koiran kanssa harrastaminen on tätä kaikkea parhaimmillaan <3 Seuraavaa kertaa odottaen!

Teksti ja kuvat: Oona Mäkelä

Rallytoko päivä 11.2.2017

Reipas porukka saapui Kauhajoen hallille reppuineen ja eväineen valmiina ottamaan neuvoa ja opastusta Jenni Walleniukselta rallytokon saloihin.

Itse olin niiiiiiiin tyytyväinen että koulutus toteutui ja saatiin kokenut kouluttaja. Olen harrastanut rallytokoa kahden bernin kanssa, joista Muru on suorittanut RTK 1:sen ja Mörri maistelee alokasluokan kuvioita eikä ole vielä kisannut.

Alkutaipaleella siis ollaan. Mitä ylemmäs luokissa mennään niin vaatimukset kovenee. Näiden treenaamiseen saatiin hyviä vinkkejä sekä radan suorittamiseen. Koirakko kerrallaan paneuduttiin asioihin joihin apua tarvittiin (ja myös saatiin). Muut kuuntelivat korva tarkkana taustalla vinkkejä.

Meillä tuo takapäänkäyttö on vähän kankeaa joka asettaa omat haasteensa, varsinkin kun on iso koira ja olihan meillä siinä sitten muutakin hiottavaa.

Päivän edetessä alkoi tulla aika selväksi että meillähän on tosi taitavia koiria, mutta yllätys yllätys ohjaajat vaan tarvii pientä koulutusta kuinka koiraa ohjataan. Ei ehkä tarvita kolmea samanaikaista käskyä: suullista ja lisänä vielä käsi ja vartaloapu. Ja tämä kaikki tietenkin niin, että ei edes itse tiedosta sitä (puhun siis itsestäni). Toki kaikki tämä on sallittua alokasluokassa mutta ylemmissä luokissa ei enää ole. Hallissa oli myös ”hirvee” peili joka paljasti kummat asennot niin koiralla kuin ohjaajalla. 

Suuret kiitokset Jennille antoisasta päivästä. Paljon jäi asioita ajatuksiin muhimaan. Näillä eväillä on hyvä jatkaa treenaamista ja toivottavasti tapaamme vielä uuden koulutuksen merkeissä! Kiitos Canis & Catus lämpöisestä hallista ja kahvitarjoilusta !

Teksti: Raija Haavisto
Kuvat: Tiina Saaranluoma

Koiran viettikäyttäytyminen koulutuksen tukena 4.2.2017

Kouluttajina: Vesa Sepponen ja Elina Will

Huomasin ilmoituksen Canis&Catuksen järjestämästä luento / koulutustilaisuudesta. Pikainen silmäys luennoitsijoihin ei sanonut yhtään mitään. Vesan ja Elinan monet hienot tittelit esim. IPO- ja SM-kentiltä kuulostivat itselle hieman etäisiltä ja epäilin mahtaisinko saada heistä mitään irti. Näin aloittelevalle PK-harrastajalle aihe - koiran viettikäyttäytyminen - aiheuttaa lähinnä mielikuvan raivoissaan hihaa purevan malikan ja vahvasti topatun maalimiehen tanssimisesta isolla kentällä. Mitä tämä aihepiiri tarjoaisi lähinnä nenähommia tekevälle bordercolliepojalle ja noviisille emännälleen?

Epäonneni muun koiraurheilun osalta mahdollisti osallistumiseni tähän koulutustilaisuuteen. Paikalle kurvatessani huomasin että porukkaa oli ihan pipona. Olin saanut vihiä peruuntuneesta koirakkopaikasta ja tässä vaiheessa ajattelin, että en kyllä tämän väkimäärän edessä kehtaa koirani kanssa esiintyä. Elina ja Vesa aloittivat rempseästi aihepiirin käsittelyn. Osa porukasta teki tiiviisti muistiinpanoja, itsekin olisi ehkä pitänyt koska termistö muistuu huonosti mieleen näin jälkikäteen... Yleisö tempautui luentoon mukaan ja kysymyksiä sateli. Vesa tenttasi maalimiesoppilas Myllyperkiötäkin minkä ehti. Pian huomasin, että täällähän puhutaan kaikesta muustakin kuin maalimiehen hihassa roikkumisesta.  He esittelivät aihepiiriä omiin kokemuksiin perustuen ja antoivat käytännön esimerkkejä esim. siitä miten voi konkreettisesti lisätä pennun ruokahalua. He heittelivät ilmaan ajatuksia, kuten tarvitseeko koira omaa lajia olevia leikkikavereita? Miksi säännöt tulee olla mustavalkoisia (niin kentällä kuin kotonakin)? Itselle erityisesti jäi mieleen niinkin päivänselvä asia kuin reiluus koiraa kohtaan. Oikeudenmukaisuus ja hyvä suhde koiraan on kaiken perusta. Vesa peräänkuulutti myös laumaviettiä, monenko koira tekee temppuja ilman, että narupallot roikkuu taskusta..? Omistajan tulee ymmärtää, että jokaiselle koiralle on jalostuksen myötä annettu tietyt palikat, joiden kanssa sitten pelataan. Koiralta vaaditaan asioita koulutustason mukaisesti reilusti ja koiran omissa rajoissa.

Meitä bortsun omistajia oli paikalla muitakin ja mietittiin esimerkiksi saalisrauhaa. Oma bordercollieni saalistaa ja iskee kiinni, mutta ei jää puremaan. Sen vietti on jalostuksessa pyritty katkaisemaan siihen kohtaan. Lammasta ei purra (tai ainakaan saisi...). Tällaisen koiran kanssa ei sitten kanavoida purutyynyyn vaan käytetään muita osa-alueita ja ruuvataan niistä paras mahdollinen irti. Tottiskentällä voitaisiin siis tämän lammaspuudelinkin kanssa esiintyä parhaassa mahdollisessa vietissä, jalkaa alle polkien. Okei, I'm in! Luentopari kehotti hankkiutumaan epämukavuusalueelle ja tilanteisiin, joissa molempia jännittää. Ruokatauolla huomasin siis pakkaavani koiran ja treeniliivin autoon. Ilmoittauduin peruutuspaikalle.

Oksetti ja pyörrytti. Jännitys oli käsinkosketeltava varmaan kaikkien koirakkojen osalta. Vierestä kuului ”Mä en tuonne mee!” Meni se kuitenkin ja hyvin suoriutuivatkin! Päivän koirakkojen heikoin lenkki tuntui olevan omistajan puutteelliset leikitystaidot. Ohjenuora kuului, että koiralle tehdään kentästä kiva leikkipaikka, jossa saalistetaan sitä lelua kunnolla eikä sinnepäin. Leikitysohjeita noudatettuaan monen koiran ryhti parani silminnähden ja homma sai lisädraivia. Viettiä nostettaessa omistajan tulee antaa kaikkensa eikä leikitä vain toisella kädellä treenikavereille höpötellen. Tunsin piston sydämessäni. Omasta suorituksestani en muista oikein mitään, hyvä kun henki kulki. Oleellisin vinkki taisi olla häiriön alla treenaaminen. Kunnon leikkiä, tunnetta peliin ja koiraa lukien eteenpäin.

Yleisö tuntui tykänneen päivästä erittäin paljon ja luennoitsijoilta vaadittiin mm. leikityspäivän vetoa, että päästäisiin opettelemaan oikein kädestä pitäen. Paljon heräsi ajatuksia miten itse voisi tehdä toisin ja paremmin. Seuraavana päivänä löysinkin itseni jo riehumasta koiran kanssa S-Marketin pihasta... Koko porukkaan taisi iskeä kunnon treenikärpäsen purema!

Teksti: Heidi Tanskanen & bc Häkä
Kuvat: Tiina Saaranluoma & Minna Ahtola

Toiveisiin on vastattu ja "opi leikittämään koiraasi päivä" on sovittu maaliskuulle.