Maaliskuun tapahtumarikas viikonloppu 12-13.3.2016

Olemme solmineet kolmen vuoden yhteistyösopimuksen Lakeuden Agilityurheilijat ry:n kanssa. Näin ollen meitä voi nähdä enemmän tai vähemmän Lagun tapahtumissa myyntipisteen kera. Toki toivomme, että pääsisimme mahdollisimman moneen tapahtumaan mukaan, mutta omat resurssit ovat sen verran rajalliset että pakostakin jää joitain tapahtumia väliin.

Lauantaina 12.3 starttasimme Canis & Catuksen myyntiauton Lagun agilitykisoihin. Kisat pidettiin Lagun lämpimässä sisähallissa Hau Hau Champion Areenalla.

Päivä kului oikein rattoisasti kisoja seuraten aitiopaikalta. Oli oikein mielenkiintoinen päivä ja saimme paljon uusia tuttavuuksia. Oli kuitenkin mukava huomata kuinka paljon tuttuja naamoja näissä "agilitypiireissä" oli jo entuudestaan, vaikka näissä tapahtumissa ei juuri ole tullut pyörittyä. Jäämme malttamattomana odottamaan seuraavaa Lagun tapahtumaa.

Sunnuntaina 13.3 koiramainen viikonloppu sai jatkoa oman tapahtumamme puitteissa, joka järjestettiin Kauhajoella, Canis & Catuksen käytössä olevassa hallissa.

Päivä koostui tottelevaisuudesta, agilityyn tutustumisesta sekä viettitestauksesta. Aamu alkoi tottiksen merkeissä, johon onneksi muutama koirakko oli jaksanut heräillä. 

Tottiksien jälkeen saimme nauttia lisää agilityn tuomasta vauhdin huumasta Ohriluoman Heidin rakentaessa radan ja ohjeistaessa. Tuijakin intoutui kokeilemaan omalla koirallaan ja Nita olikin kuin vanha tekijä. Tiina oli valitettavasti jättänyt omat koiransa kotiin, joten ne eivät tällä kertaa päässeet radalle. 

Päivän lopuksi Porista saapui SPL maalimies Ari Lahtinen oppilaansa kanssa testaamaan koirien viettiominaisuuksia. Mielenkiintoista oli nähdä ja kuulla miten ohjaajan oma arvio koirasta poikkesi maalimiehen arviosta, kun Ari täytätti kaikilla ohjaajilla arviointilomakkeen ennen testausta. Täytyy kuitenkin vielä muistuttaa kaikkia testiin osallistuneita, siitä mitä Arikin moneen kertaan toi esiin, että arvio oli sen päivän ja hetken arvio koirasta.

Sydämellinen Kiitos kaikille tapahtumaamme osallistuneille, sekä tietenkin Heidille ja Arille erityiskiitos ! Tämä oli oikein mukava startti kevääseen !

Teksti ja Kuvat: Tiina Saaranluoma & Tuija Tienhaara

Pintaraapaisu (eläin)valokuvauksen maailmaan

Minulta pyydettiin blogikirjoitusta aiheesta eläinkuvaus ja koska viime aikojen mottoni on ollut tartu hetkeen, menin lupautumaan. Tosin nyt mietinkin, miten tiivistäisin niin laajaa aihealuetta kuin valokuvaus yleensäkin yhteen blogikirjoitukseen, mutta eihän siinä auta muu kuin yrittää.

Lyhyesti omaa valokuvaustaustaani, jota vasten kirjoitusta kannattaa peilata, sillä olen itsekin vielä varsin aloittelija. Oma innostus kuvaukseen alkoi muutama vuosi taakse päin ihan perinteisesti halusta tallentaa muistoja, lähinnä omista lapsista, mutta myös omista koirista ja elämästä yleensä. Muistojen tallennus vaiheessa tärkeintä oli vangita hetki, eikä kuvan teknisillä tai taiteellisella asioilla ollut merkitystä ja kuvasin tällöin täysin automaattiasetuksilla. 

Kamera kuitenkin kulki mukana yhä useammin ja erilaiset tilanteet ja muuttuvat kohteet pakottivat tutustumaan kameran toimintoihin hieman syvemmin.  Lopullisesti hurahdin valokuvaukseen lintukuvauksen myötä, vahvasti eläin- ja luontorakas ihminen kuin olen. Hurahdus oli niin voimakas, että hain opiskelemaan valokuvaajaksi ja tällä tiellä nyt siis ollaan. Aloitin kaksivuotiset valokuvaajan ammattitutkintoon valmistavat opinnot syksyllä 2015, joten vielä on pitkä matka edessä, että voisin itseäni valokuvaajaksi kutsua. Viime aikoina on tullut kuvattua paljon koiria, omia kun löytyy malliksi kolmen saksanpaimenkoiran verran ;) ja pienimuotoisesti olen alkanut kuvaamaan myös muiden haukkuja.

Valokuvaus on yksi niistä monista asioista, joita voi oppia vain tekemällä ja tekemällä paljon. Jos omaat jo kameran, niin siitä on jo varsin helppo aloittaa. Ensimmäisenä asiana olisi varmasti järkevintä perehtyä kameran mukana tulevaan ohjekirjaan ja opetella sieltä kameran säädöt. Itse en kuitenkaan kuulu siihen koulukuntaan, joka aloittaa ohjekirjasta ja epäilen, etten ole tässä asiassa ainoa laatuaan. Oma tyylini oppia on tekemisen, lähinnä yrityksen ja erehdyksen, kautta. Tämä ei ehkä ole järkevintä, mutta moni oppi painuu kerta virheestä aika hyvin muistiin. Tämän koulukunnan edustajana voinkin siis antaa vinkin, että kuvaa paljon, mutta ennen kaikkea katso ottamiasi kuvia vähintään yhtä paljon. Haasta itseäsi erilaisiin tilanteisiin, analysoi otettuja kuvia ja tarkastele niitä kriittisesti. Mieti mitä niissä haluaisit parantaa ja selvitä, kuinka sen voisit tehdä ja pyri toteuttamaan parannus seuraavalla kerralla. 

Koirankoulutukseen verrattuna valokuvauksessa tämä on turvallinen tapa oppia, sillä tekemällä virheitä tai epäonnistuessaan ei kuitenkaan pysty tekemään mitään peruuttamatonta eikä edellisellä kuvauskerralla tehdyillä mokilla ole enää mitään merkitystä, kun kuvataan seuraavan kerran ;)  Uskon, että kuvia ottamalla ja niitä paljon katsomalla oppii ymmärtämään myös sen, mitä itse haluaa kuvalta. Sekään kun ei välttämättä alkuun ole selvää. 

Kuvien katsomista ei kannata jättää vain omien kuvien ihailuun vaan myös toisten (ehkä itseä jo enemmän kuvanneiden) otoksia kannattaa katsoa tarkalla silmällä, mikä niissä on paremmin kuin omissa kuvissa, kuinka ne on toteutettu, miten saisin itse otettua samanlaisen kuvan (esim. kuvat.fi/netin kuvahaku/instagram/pinterest).  

Omana mottonani on pyörinyt ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” -lausahdus. 
Joskus tuntuu raskaalta, että aina näkee jotain parantamisen varaa, mutta toisaalta se vie eteenpäin, hitaasti mutta varmasti! Valokuvauksessa pätee myös sanonta, ettei ole tyhmiä kysymyksiä, joten kysy rohkeasti, jos mieltä askarruttaa jokin asia. Netti ja erilaiset facebook-palstat on tehnyt tästäkin asiasta varsin helppoa ja yllättävän paljon siellä saa myös asiallisia ja auttavaisia vastauksia. Valokuvaukseen liittyviä facebook –sivuja on mm. valokuvaajan neuvola (joka on nimenomaan se paikka, josta voi kysyä apua), valokuvaajan showroom, Suomen luonnonvalokuvaajat, koiravalokuvaajat jne.

Eläintä kuvattaessa tärkeää on tilanteen rentous. Vieraita koiria kuvatessa mahdollisen jännitteen laukeamiselle on syytä varata aikaa, jotta eläin sopeutuu uuteen ihmiseen ja outoihin välineisiin, joilla sitä tähdätään. Parhainta olisi, jos koira unohtaisi ympärillä hääräävät ihmiset ja alkaisi touhuta omiaan, näistä yleensä saa napsittua kuvia, joissa koira on luontaisimmillaan. Koirat, jotka ovat tottuneet ohjaukseen/monenlaisiin ihmisiin ja ympäristöihin ovat yleensä helppoja malleja ja taipuvat moneksi ja tällaisten koirien kohdalla voidaan kuviin hakea tietynlaista toimintaa / ilmeitä koiraa ohjaamalla.

Muutamia asioita lyhyesti mainitakseni, mitä kuvassa kannattaa huomioida: Kuvalla on oltava pääkohde, koirakuvauksessa  se on tietysti itse koira, jonka tulisi nousta selkeästi esille ja irrottautua taustasta. Tarkennuksen on oltava koirassa kuten myös parhaimman valon. Mikäli kuvassa on jokin muu asia kirkkaammassa valaistuksessa tai tarkempana kuin itse koira, vie tämä katsetta pois itse kohteesta. Helpointa on aloittaa koiran ollessa paikallaan, jolloin voi keskittyä tarkennukseen ja rauhassa asettaa kameran säädöt kohdilleen, miettiä sommittelua, valaistusta jne. Jos ulkovalo ei ole riittävä ja kuva tuntuu jäävän alivalottuneeksi, etkä omaa salamoita, voit kokeilla vaikka erilaisia remppavaloja lisävaloa antamaan. Alivalottunutta kuvaa ei paljon pelasteta edes jälkikäsittelyssä. Alivalottunut kuva on tumma/pimeä, eikä siitä erotu yksityiskohtia. Ylivalottuneena kuva taas on selkeästi liian kirkas, värit menevät haaleiksi ja vaaleimmat kohdat (esim. lumi) palavat herkästi puhki eli ovat pelkkää tasaista kirkasta valkoista, ilman mitään yksityiskohtaa. Kamerasta löytyy histogrammi ja valotuksen mitta-asteikko avuksi valaistusta arvioimaan. Lisäksi kannattaa menu napin takaa etsiä live view -toiminto käyttöön, joka näyttää vallitsevan valotuksen, juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on.

Valokuvauksessa yksi tärkeimmistä asioista on siis valo. Luonnollisestikin valonlähteitä ovat aurinko tai keinotekoiset valot (sisävalot/salamat tms.). Kameran objektiivissa on reikä, jota kutsutaan aukoksi. Tästä aukosta valo pääsee kameran kennolle. Objektiivin aukon koko määrää, kuinka paljon valoa pääsee läpi. Aukon mittausluku on f-arvo. Hämäävää tässä asiassa on se, että f-luku ilmoitetaan hieman käänteisesti eli mitä pienempi f-luku on sitä suurempi aukko (enemmän valoa) on käytössä. Eli esim. f2,8 on kohtuullisen suuri aukko, kun taas esim. f22 on jo varsin pieni aukko.  Objektiivin nimen perässä ilmoitetaan sen objektiivin suurin mahdollinen aukko eli f-arvo. Eli siis mitä pienempi f-luku objektiivissa on, sitä valovoimaisemmasta välineestä on kyse.

Aukon koolla voidaan myös vaikuttaa syväterävyyteen. Käyttämällä mahdollisimman suurta aukkoa (siis pienintä f-lukua) saadaan aikaan lyhyttä syväterävyyttä ja sumentunutta taustaa (tämä on asia, mitä usein koirakuviinkin toivotaan). Koiran ja taustan välille on hyvä jättää vielä riittävästi etäisyyttä, mikäli taustan sumuisuus halutaan varmistaa. Syväterävyyttä aukon lisäksi määrittelee myös etäisyys kohteeseen sekä polttoväli. Tietysti on tärkeää huomioida, ettei syväterävyys jää liian lyhyeksi, jolloin esimerkiksi koiran kirsu on terävä, mutta silmien alue jo epäterävä. Kun kohteena on elävä olento silmien tulisi ehdotomasti piirtyä kuvaan terävänä.

Aika usein arvioidaan kameraa tai olisiko sitä syytä päivittää, kun itse asiassa objetiivilla ja sen valovoimaisuudella on hyvin suuri merkitys parempaan kuvaustulokseen. Eli jos sinulla on kohtuullisen ok kamera, satsaa uuden kameran sijasta hyvään ja valovoimaiseen objektiiviin ja tällöin on hyvä olla selvillä f-luvun merkityksestä valokuvalle :)

Valokuvauksen perusteiden ymmärtäminen on tärkeää, mikäli haluaa saada onnistuneita kuvia. Minulla kuitenkin menisi sivutolkulla tekstiä sitä avatessa ja vaikka tilaa täällä netissä riittääkin, säästän sitä siitä huolimatta laittamalla linkin parille (monista) nettisivulle, jossa nämä asiat on selitetty lyhyesti ja ytimekkäästi: TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 
Perusteista voi hakea lisätietoja myös käyttämällä hakusanana jotain (tai kaikkia) kolmesta valokuvauksen keskeisimmästä asiasta eli aukko, ISO-herkkyys ja suljinaika (valotusaika). Nämä asiat ymmärtämällä pääsee varmasti jo uudelle tasolle kuvaajana. Niiden ymmärtäminen myös mahdollistaa manuaaliasetuksilla kuvaamisen, johon olisi suositeltavaa pyrkiä.

Moni kysyy minkälaisilla asetuksilla liikekuvia kannattaa ottaa. Myös tähän vaikuttaa oleellisesti valon määrä ja minkälaisia raameja se asettaa suljinajalle, mutta hyvällä valolla (kirkas päivänvalo) suljinajalla 1/500 pysäyttää jo juoksevan koiran liikkeen kuvaan. Suuntaa antavana esimerkkinä pikkulinnun lennon pysäytykseen tarvitaan arviolta suljinaika 1/1000, kun taas hitaammin lentävälle ja suuremmalle kotkalle riittää ehkä jo 1/400. Suljinajoista tarkemmin myös yllä olevissa linkeissä

Palaan vielä lyhyesti valaistukseen. Itse olen innostunut nyt myös pimeässä kuvaamiseen ja käytössä onkin pari kappaletta irtosalamoita. Nämäkään eivät tunnu riittävän ja tarkoituksena olisi hankkia vielä toinen pari lisää. Ennen näitä hankintoja olen kuitenkin turvautunut kaikenlaisiin valoihin, mitä on ollut tarjolla, kuten remppavaloihin, otsalamppuihin jne. Sisäkuvaukseen voi viritellä kaikenlaisia valoja, mitä talosta tai tallista löytyy ja kasata vaikka pienimuotoisen studion oman koiran kuvaukseen, laittamalla esimerkiksi lakanan taustaksi ja ottamalla remppavalot avuksi :)

Valaistus on myös niin laaja alue ja itselläkin vasta opin alla, mutta ympäripyöreänä neuvona voisin sanoa, että valon koiraan/kissaan olisi hyvä tulla etu/sivusuunnasta, ei suoraan kameran suunnasta. Kuvattavan kohteen takaa tuleva valo taas jättää itse eläimen pimentoon, mutta onnistuessaan piirtää valolla kauniisti sen ääriviivoja ja eläin piirtyy siluettina kuvaan.

Yksi suuri askel parempiin kuviin on siirtyä kuvaamaan JPG kuvista RAW-kuviin. Tämä muutos tehdään kameran asetuksista ja muutoksen voi tehdä myös pehmeän siirtymisen kautta niin, että valitsee asetuksen, jossa kamera tallentaa sekä JPG että RAW –kuvan. Tämä tosin vie muistikortilta enemmän tilaa sekä luonnollisesti myös tietokoneelta, kun kuvat sinne siirretään. RAW –kuvan etu on se, että sitä voi säätää jälkikäteen huomattavasti enemmän kuin JPG kuvaa, johon kamera on jo tallentanut omat säätönsä. Omina JPG aikoinani useissa kuvissa esimerkiksi valkotasapaino oli pielessä, koska sitä ei aina ollut asetuksista muistanut säätää uuden tilanteen/valon mukaiseksi. Tämän ongelman pystyy helposti ja nopeasti korjaamaan RAW-kuvasta (virheet valkotasapainossa näkyvät kuvan värisävyjen vääristymänä, kuva voi olla sinertävä, kellertävä, punertava). Myös valotusta pystyy aukaisemaan RAW-kuvasta ihan eritavalla kuin JPG-kuvasta. Tässä myös linkki avaamaan RAW-kuvan etuja.

Kuten tässä huomataan valokuvaus on aiheena niin laaja, ettei siitä tunnu saavan mitään kirjoitettua lyhyesti ja ytimekkäästi. Eikä vielä ole juurikaan päästy edes itse koiraan. Uskon kuitenkin, että näillä sivuilla vierailevat ovat koiran (tai kissan) omistajia ja eläimen ohjaamiseen kuvassa on varmasti lähtökohdat kunnossa. Omasta koirankoulutus taustasta on totisesti ollut hyötyä kuvauksissa ja omille koirille joskus annetut opit on tullut käyttöön. Kuten jähmettyminen täysin patsaaksi 30 sekunnin valotuksen ajaksi, erilaisille pinnoille nouseminen, siellä pysyminen toivotussa asennossa, kiville ja kannoille kiipeäminen, oikeaan suuntaan katsominen tai vaikkapa haukkuminen käskystä, kun haluttiin graffititaustan eteen vähän rouheamman näköistä ilmettä. Omia koiriani palkitsen ruhtinaallisesti mallin työstä herkuin/palloin ja lumipalloin ja tästä syystä ne ovat aina valmiina mallin töihin, kun niiltä sitä odotetaan, paikasta ja ympäristöstä välittämättä. Uskon kuitenkin palkitsemisen ja motivaation yhteyden olevan aika monelle koiraihmiselle tuttu kuvio, joten en pureudu siihenkään sen enempää.

En millään pysty avaamaan asioita niin laajasti kuin ne mielessä pyörivät tai mitä haluaisin, tekstiä riittäisi loputtomiin. Tuntuu, että tähänkin kirjoitukseen tuli lähinnä pintaraapaisuja sieltä täältä, sillä valokuvauksessakin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sitten on vielä ”se poikkeus joka vahvistaa säännön” eli mikään asia ei ole kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti selitettävissä. 

Toivon kuitenkin, että tästä jotain apua olisi (koira/kissa)valokuvauksesta kiinnostuneille ja jollei apua, niin herättäisi ainakin kiinnostuksen etsiä selkeämpää tietoa toisaalta ;)

Oma blogini on vasta suunnittelu asteella, mutta julkiset facebook -sivuni löytyvät TÄÄLTÄ.

Tervetuloa tykkäämään tai vaikka vain vierailulle kuvia katselemaan! 

Mikäli heräsi jotain kysymyksiä, saa sellaisia heittää vaikka tuonne facebook-sivuni viestikenttään.

Kuvauskalustonani toimii:
Sony a99 mallinen täyskennokamera (sekä satunnaisesti vanhempi Sony a57 malli). 
Objektiivit: 
Tamron 35-70mm f/2,8 / 
Tamron 70-200mm f/2,8 sekä 
Tamron 150-600mm f/5,6- 6,3 
sekä pari Godoxin irtosalamaa.

Onnistuneita kuvaushetkiä!!

Toivottaa,

Katja Koivumäki

katja.koivumaki@hotmail.com

                                                                                                                                                  

Jenna Knuutisen tottissemma 21.2.2016

Proudly presents by SRY Vaasan alaosasto:

JENNA KNUUTINEN JA TOTTELEVAISUUDEN SALAT – TUKISEMMA IPO MM2016-JOUKKUEEN HYVÄKSI 21.2.2016 KAUHAJOELLA

Alaosastomme päätti tietysti tänäkin vuonna tukea Suomen tulevaa IPO-joukkuetta rottweilereitten taistoon paremmuudesta koto-Suomessa. Mikäs se parempi tapa kuin järjestää tukiseminaari ja etenkin tottelevaisuudesta. Koekentillä jo olevilla, sinne tähtäävillä tai ihan omaksi iloksi tottista treenaavilla on aina pientä hifistelyä ja hienosäätöä tässä osiossa tai sitten peräti lekalla säätöä vaativia juttuja.

Jo tutuksi tullutta Canis&Catuksen Tiinaa ei kehdattu enää kysyä kouluttajaksi näin äitiysloman kynnyksellä, mutta Tiina mahdollisti tapahtuman järjestämisen antamalla käyttöömme Canis & Catuksen käytössä olevat tilat Kauhajoelta ja näin tuki joukkuetta omalta osaltaan. Kouluttajaksi saimme päiväämme Hämeenkyröstä Knuutisen Jennan. Iso ja nöyrä kiitos Teille naiset!

Tiina tuskin enempiä esittelyjä kaipaa, mutta Jennasta muutama sananen. Jennalla on monipuolinen ja mielenkiintoinen harrastus- ja kisatausta aina hausta ipoon, tokoa unohtamatta. Lisäksi Jenna on homekoirayrittäjä ja kouluttaa tulevaisuuden haistelijoita nose work-koulutuksilla.

Päivä alkoi jo klo. 10 sunnuntai-aamuna. Yön ja aamun aikana oli lunta tuiskuttanut reilusti, joten Suomen tiet olivat haasteellisia ajella kohti Kauhajokea. Osa meistä tuli pitkänkin matkan päästä, jopa Porista asti. Onneksi kaikki pääsivät ehjin nahoin ja ilman peltivaurioita perille. Terhi keitteli kaffet heti alkuun ja oli omin pikku kätösin paistanut maistuvat suolaiset. Meikä meni taas sieltä, missä aita on matalin, eli hain Lidlistä keksiä. Alkukankeus ja – jännitys murtuivat siis tumman kenialaisen avulla.

Olimme etukäteen laittaneet Jennalle postia, mitkä ovat omat ongelmakohdat tottiksessa ja mihin halutaan neuvoja. Ensimmäisenä oppiin asteli nuori herra Spex, joka oli elämänsä ekassa tottissemmassa. Omistajan yllätykseksi kakara ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä eikä ihmisistä. Omistaja teki heti virheen päästäessään kakaran haistelemaan ihmisiä. Pitää opettaa, että kentälle tai halliin tullessa siellä tehdään töitä vain ja ainoastaan Sille Omalle Ihmiselle, eikä hengailla. Tämä syöpyi mieleen nyt tulikirjaimin. Spex oli ilman vaaleanpunaisia silmälasejakin ihan näppärä poika. Harjoiteltiin aktiivisuuden hakemista ohjaajaan päin, eikä päinvastoin. Vähän perusasentoa ja pari askelta seuraamista otettiin sen lisäksi. Pienellä miehellä loppui kolikot pajatsosta aika äkkiä, eikä pitkällä ja pitkitetyllä treenillä saa pennun kohdalla kuin pahaa aikaan.

Canis & Catus oli paikalla monen ihanan tarvikelaatikon kanssa, joita Tiina oli liikkeestään paikalle tuonut. Vaikka sitä kuinka päättää kotoa lähtiessään, että ei tällä kertaa yhtään mitään osteta, on liha houkutuksille heikko. Tavaraa kun on kolmen rottweilerin jälkeen kuitenkin kertynyt kohtuullinen määrä. Itsensä pettämistähän tuollainen on, joten joukkoon tarttui uusi lemppari, magneetilla varustettu geelipallo! Harrastajalla EI VOI olla koskaan liikaa välineitä, eikä pallohullun koiran omistajalla etenkään palloja. Näin ajattelin perustella hankintaani ukolle, jos kysyy…ei kysynyt.

Täytyy olla geelipallon taikaa, että Dooriksen kanssa seuraaminen sujui. Toki siinä hyväksi avuksi oli aikaisemmin Tiinalta saadut neuvot edistämiseen. Oikeaa tunnetilaa haettiin ja ehkä se alkaa mammaloman jälkeen löytymään. Ainakin taas tuli työkalupakkiin lisää henkistäkin tavaraa geelipallon lisäksi. Toisella kierroksella hiottiin Jennan ja Dooriksen kanssa varmuutta esteiden ylittämiseen. Hyppytekniikka on Jennan mielestä (ja myös omastakin) kunnossa, mutta varmuutta itse hyppyyn haettiin ja sitä kyllä saatiinkin. Dooris oli tauolla lokakuun lopusta alkaen tammikuun lähes puoleen väliin saakka. Syynä mm. Spex ja 8 muuta sisarusta, eli mammalomalla.

Spexin kanssa toisella kierroksella harjoiteltiin jättäviä liikkeitä: istumaan ja seisomaan jäämistä, maahan menoa ja luoksetuloa. Toki vähän oli jo kotonakin pennun kanssa näitä asioita treenailtu, mutta yleisö tekee aina oman jännitysmomenttinsa tähän touhuun.

Se on muuten jännä juttu, että vaikka näissä tapahtumissa suurin osa on tuttuja, sitä kuitenkin aina vähän jännittää sitä omaa olemistaan ja osaamistaan. Itsellä on puute siitä, ettei osaa yhdistää kuulemaansa, ymmärtämäänsä, kävelemistä ja ohjeen toteutumista näissä seminaareissa yhdeksi toimivaksi ketjuksi.

Onnistumisia ja ahaa-elämyksiä koki varmaan itse kukin, myös kuunteluoppilaita myöten. Kiitos kivasta ja treenimotivaatiota lisäävästä päivästä Jenna, Tiina ja koko läsnäollut poppoo!

Lumien sulamista odottaen,

Teksti ja Kuva: Kristiina Mäenpänen, Banheira Onnen-Osuma (Dooris) ja Banheira Se On Tuomas (Spex)

Ilmari Virtasen seminaari 13.2.2016

Talviaika on siitä ihanteellista, että omien koirien treenaamiselta ja omista koulutuksista on hieman edes aikaa hakea lisää oppia ja tietoa myös itselle ja jos ei muuta niin tietääpähän ainakin mistä ihmiset puhuu. Siitä syystä olenkin pyrkinyt talviaikaan käymään aina edes muutamassa seminaarissa turistina. Helmikuun toisena viikonloppuna suuntasin Kuortaneen kupeeseen, Virtaniemen matkailutilalle kuuntelemaan Ilu Virtasen seminaaria.

Seminaarin aiheita oli:

• umwelt
• tietoisuus
• emootio
• vietit
• viettiärsykkeet
• viettipäämäärä
• oppiminen
• muisti
• kommunikointi
• tottelevaisuuden, jäljen, haun ja suojelun rakentaminen

Päivän päätteeksi oli muutama harjoituskoirakko erilaisten ongelmien kera, kuten esimerkiksi ohitusongelmainen koira, joka epävarmuuttaan hyökki ihmisten päälle.

Teorian kertaaminen ei mene koskaan hukkaan ja teinkin taas muistiinpanoja asioista, jotka olin haudannut johonkin aivojeni syövereihin. Ilun koulutustyyli poikkesi hyvin vahvasti omasta tyylistäni rakentaa koira, joten siinä mielessä oli ihan mielenkiintoista kuunnella. Roomaanhan tunnetusti on monta tietä...

Ilu myös piti pienen luennon koiran ruokinnasta, johon hän on perusteellisesti tutustunut NEUfrau Oy:nsä tiimoilta. Siitä pätkästä sain useammankin sellaisen "ahaa" elämyksen, jotka aion painaa korvan taakse jatkoa silmällä pitäen.

Niinkuin tuossa aikaisemmassa kirjoituksessa tuli jo todettua niin "ei uusi oppi koskaan ojaan kaada" ja siksi suosittelenkin lämpimästi ihmisiä käymään eri seminaareissa jos siihen on resursseja. Pitää vain osata seuloa ja poimia niistä seminaareista ne jutut jotka sopivat omaan käteen parhaiten tai jättää poimimatta sekä löytää se OMA punainen lanka koulutukseen. Yhtä ja ainoaa oikeaa tapaahan ei ole, siitä syystä pyrin ainakin oman mieleni pitämään avoimena uusille asioille sekä eri tyyleille tehdä asiat.

Teksti ja kuvat: Tiina Saaranluoma

Josef Adamuscin seminaari 6-7.2.2016

Mia Skogster toi Suomeen Slovekialaisen Josef Adamuscinin, joka syyskuussa Sveitsin Delemontissa voitti toistamiseen FCI IPO maailmanmestaruuden. Olimme niiden onnekkaiden, nopeiden joukossa, jotka saivat paikat seminaariin ja vielä molempina päivinä. Seminaari järjestettiin Riihimäellä Naurava Koira hallissa.

Videosta voit katsoa Josefin FCI IPO MM kisojen B-osan.

Lauantaipäivä koostui tottelevaisuudesta. Alkuun kuuntelimme teoriassa, liike liikeeltä, miten Josef rakentaa koiran ja mihin asioihin hän kiinnittää huomiota ja pitää tärkeänä tottelevaisuudessa. Teorian jälkeen Josefin vaimo näytti liikkeitä heidän omalla nuorella koirallaan, jonka jälkeen oli vuorossa ennalta valittuja harjoituskoirakkoja. Harjoituskoirakkojen kanssa hienosäädettiin seuraamista, istumista, maahanmenoa, seisomista sekä noutoa. Yhtenä aiheena oli myös tunnetilat sekä niiden hallinta.

Videosta voit katsoa Josefin FCI IPO MM kisojen C-osan.

Sunnuntaina olikin vuorossa suojelu. Päivä alkoi taasen teoria-osuudella, jonka jälkeen kouluttajat tekivät harjoituksen omalla koirallaan. Harjoituskoirakoiksi oli ennalta valittu koirakot. Yhdelle koirakolle tehtiin pentutreeni. Muita aiheita oli mm. vastustaminen, ote, jälkivartioinnit sekä hyökkäykset.

Viikonloppu oli mielenkiintoinen eikä uusi oppi koskaan hukkaan mene, taas tuli omaan työkalupakkiin poimittua muutama juttu, joita toivottavasti päästään kokeilemaan piakkoin.

Yhdistimme viikonloppuun myös töitä sen verran, että kävimme moikkaamassa Silveriä Dog&Cat liikkeessä Porvoossa. Kiitokset Silverille, että tuli avaamaan meille ovet vielä lauantaina iltana. Uusia yhteistyökuvioita laitettiin vireille, joista lisää sitten myöhemmin :-)

Teksti: Tiina Saaranluoma

Kuvat: Tiina Saaranluoma & Keijo Hakala

Kauhavan Kennelkerhon tottispäivä 16.1.2016

Järjestin Kauhavan Kennelkerholle tottispäivän 16.1.2016. Olen ollut Tuijan koulutuksessa kerran aiemminkin ja siitä saakka halunnut uudelleen treenaamaan koiraani hänen silmiensä alle. Kunhan molemmille sopiva päivä kalenterista löytyi, niin se lyötiin lukkoon. Laitettuani ilmoituksen koulutuksesta, koirakkopaikat täyttyivät nopeasti, kuten arvasinkin. Kuunteluoppilaitakin ilmoittautui kivasti mukaan.

Koulutus pidettiin Kauhavan Kennelkerhon talvihallissa Ylihärmässä. Paikalle kerääntyi joukko iloisia ja motivoituneita koiraharrastajia aikaisin lauantai aamuna. Mukaan mahtui kymmenen koirakkoa,  joista suurin osa oli saksanpaimenkoiria,  mutta mukana myös riiseni, valkoinen paimenkoira ja rottweiler. Kaikki koirat olivat hyvin erilaisia ja kaikkien kanssa pureuduttiin hieman erilaisiin asioihin. Mielestäni on hyvän kouluttajan merkki, jos hänellä on konsteja takataskussa kaikenlaisille koirille. Kaikki koirakot olivat tyytyväisiä koulutukseen ja saivat hyviä vinkkejä jatkoon. Kuuntelijana  sai koulutuksesta paljon irti kun koirien ja koulutustasojen kirjo oli laaja. 

Jokainen  koirakko teki kaksi kierrosta. Saimme kulumaan tähän aikaa kokonaisen työpäivän verran! Kahdeksan tuntia! Mutta aika kului nopeasti hienoja koirakoita seuratessa  ja ohjaajien (ja koirien) Ahaa- elämyksiä todistaessa. Ja välillä tietenkin shoppailtiin ja pengastettiin Tuijan koiratarvike laatikko ihan uuteen uskoon.. Yksi näiden koulutuspäivien kohokohdista on istuminen kentän laidalla muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Juttujen taso oli jälleen taattu, kuten mukana olevasta kuvasta voi päätellä... 

Itse sain koulutuksesta paljon. Opin asioita, joita en koskaan olisi itse, ilman tätä koulutusta ymmärtänyt. Ja uskon että saamani neuvot auttavat  taas eteenpäin treeneissämme.

Tuijan kanssa oli  helppo ja vaivaton asioida koulutusta järjestäessä. Kouluttajana hän on asiallinen, osaa perustella näkemyksensä sekä on yhtäaikaisesti sopivassa määrin kannustava ja vaativa. Kouluttaja jollaisesta itse pidän.

Jatkoa seuraa kunhan kelit sallivat maastotreenit. Olemme jo sopineet Tuijan pitämästä jälkikoulutuksesta Kauhavalla tulevana kesänä. Odotan innolla Tuijan oppeja myös maastoon. 

Teksti: Teija Syynimaa ja (Saksanpaimenkoira Eigen Martha) 

Luottovarusteeni: Mitäs tänään syötäisiin ?

Anu Vehviläinen (löydät esittelyn jutun lopusta) on lupautunut kirjoittamaan blogiimme sarjan "Luottovarusteeni" joka kattaa ainakin kuusi artikkelia. Tämä on sarjan, ainakin tällä erää, viimeinen artikkeli ja käsittelee koirien ruokintaa.

Asia mistä tulee paljon kysymyksiä ja keskustelua on koirien ruokinta. Ruokinnalla on iso merkitys yleiskunnon ylläpitämisessä sekä koiran kokonaisvaltaisen jaksamisen kanssa. Jokaiselle harrastajalle on tärkeää että ruoka-annoksen koko pysyy järkevänä, koira voi hyvin sekä jaksaa liikkua ja treenata.

Itse olen sekaruokkija. Ruokinnan pohjana on hyvä laatuinen nappula, joka tarvittaessa riittää itsestäänkin koirille. Koirani saavat säännöllisesti myös lihaa, esimerkiksi Mushin valikoimasta löytyy monta  hyvää vaihtoehtoa. Meillä menee paljon mm. naudan mahaa, sika-nauta jauhelihaa, jauhettua lohta, lihaisaa rasvaa, kanansiipiä, –kauloja ja selkärankoja sekä sian rintarustoja. Pötköissä tulevat tuotteet tarjoilen usein nappulan kaverina, lihaa ja luita sisältävät menevät puolestaan omana aterianaan ilman nappuloita. 

Omilla koirillani on tällä hetkellä melko erilaiset tarpeet. Drago on lopettanut aktiiviuran reilu vuosi sitten ja alkaa lähestyä veteraani ikää. Se kuitenkin liikkuu edelleen paljon sekä puuhailee monenlaista mielenvirkistykseksi, sanapari ”aktiivinen eläkeläinen” kuvaa tilannetta hyvin. Drago tarvitsee siis ruuan jossa riittää potkua ylläpitämään lihaksia, mutta ei kuitenkaan liian vahvaa ettei paino ala nousta. Olen löytänyt sopivat ruuat Belcandon valikoimista. Yhdistän kahta laatua, Activea ja Finest GF Salmonia 50/50 suhteella ja tämä paketti on toiminut Dragolla loistavasti. Maistuvuus on hyvä, paino pysyy kurissa, jätökset ovat järkevän kokoisia, karva kiiltää, korvat ovat puhtaat ja virtaa riittää myös typeryyksien tekemiseen. Vanha ja järkevä koira on yksisarviseen verrattava taruolento. Terveisin, sukkarosvon omistaja…. =D

Jätti on puolestaan hieman yli kaksivuotias, erittäin aktiivinen kaveri jonka kehitys on edelleen kesken. Energian kulutus on siis melkoista. Sille sopiva ruoka löytyy Happy Dogilta, käytännössä Jätti syö tätä. Olen ollut ruokaan erittäin tyytyväinen ja mikä tärkeintä, ruoka on soveltunut loistavasti Jätille. 

Hyvä laatuisen nappulan ohella käytän koirillani lisäravinteita. Osaa tukemaan palautumista ja osaa ennaltaehkäisevästi mm. nivelten hyvinvointia ajatellen. Palautukseen käytän nykyisin Happy Dogin Power Plussaa. Voin vain sanoa että toimii! Maistuu hyvin ja on edesauttanut lihasten nestetasapainon ylläpitämisessä. Ero on ollut havaittavissa hierojalla käyntiemme yhteydessä. 

Nivellisänä käytän Jätillä tätä. Hinta-laatu suhde on kohdallaan ja tuote on toimiva. Juniorin kohdalla tuote menee tukemaan aktiivisen treenaamisen tuoman rasituksen kestämistä. Toinen luottotuote on Nutrolinin Sportti-öljy, jota menee läpi vuoden. Jätille aloitin lisäämisen terveustutkimusten jälkeen treenimäärien alettua lisääntyä. Armas pappa-koirani syö puolestaan ikääntymisen mukanaan tuomien jäykkyyksien ennaltaehkäisyyn Nutrolinin Nivel-valmistetta jossa on mukana öljy ja tabletit. Omien kokemusteni mukaan loistava tuote, suosittelen lämpimästi.

Moni voi nyt pohtia eivätkö koirat vähemmällä kestäisi käyttöä tai pysyisi terveinä. Itselläni on ollut onni saada tähän asti aina luustoltaan terveet koirat. Koen silti ennaltaehkäisyn ja suorituskyvyn optimoinnin osaksi kokonaispakettia, jolla pyrin huolehtimaan koirilleni parhaan mahdollisen kunnon niiltä vaadittujen tehtävien hoitamiseen. Siksi käytän ravintolisiä koirillani.

Teksti: Anu Vehviläinen

Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 

Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.