Minulta pyydettiin blogikirjoitusta
aiheesta eläinkuvaus ja koska viime aikojen mottoni on ollut tartu hetkeen,
menin lupautumaan. Tosin nyt mietinkin, miten tiivistäisin niin laajaa
aihealuetta kuin valokuvaus yleensäkin yhteen blogikirjoitukseen, mutta eihän
siinä auta muu kuin yrittää.
Lyhyesti omaa valokuvaustaustaani, jota
vasten kirjoitusta kannattaa peilata, sillä olen itsekin vielä varsin
aloittelija. Oma innostus kuvaukseen alkoi muutama vuosi taakse päin ihan
perinteisesti halusta tallentaa muistoja, lähinnä omista lapsista, mutta myös
omista koirista ja elämästä yleensä. Muistojen tallennus vaiheessa tärkeintä
oli vangita hetki, eikä kuvan teknisillä tai taiteellisella asioilla ollut merkitystä
ja kuvasin tällöin täysin automaattiasetuksilla.
Kamera kuitenkin kulki mukana
yhä useammin ja erilaiset tilanteet ja muuttuvat kohteet pakottivat tutustumaan
kameran toimintoihin hieman syvemmin.
Lopullisesti hurahdin valokuvaukseen lintukuvauksen myötä, vahvasti
eläin- ja luontorakas ihminen kuin olen. Hurahdus oli niin voimakas, että hain
opiskelemaan valokuvaajaksi ja tällä tiellä nyt siis ollaan. Aloitin
kaksivuotiset valokuvaajan ammattitutkintoon valmistavat opinnot syksyllä 2015,
joten vielä on pitkä matka edessä, että voisin itseäni valokuvaajaksi kutsua.
Viime aikoina on tullut kuvattua paljon koiria, omia kun löytyy malliksi kolmen
saksanpaimenkoiran verran ;) ja pienimuotoisesti olen alkanut kuvaamaan myös
muiden haukkuja.
Valokuvaus on yksi niistä monista
asioista, joita voi oppia vain tekemällä ja tekemällä paljon. Jos omaat jo
kameran, niin siitä on jo varsin helppo aloittaa. Ensimmäisenä asiana olisi
varmasti järkevintä perehtyä kameran mukana tulevaan ohjekirjaan ja opetella
sieltä kameran säädöt. Itse en kuitenkaan kuulu siihen koulukuntaan, joka
aloittaa ohjekirjasta ja epäilen, etten ole tässä asiassa ainoa laatuaan. Oma
tyylini oppia on tekemisen, lähinnä yrityksen ja erehdyksen, kautta. Tämä ei
ehkä ole järkevintä, mutta moni oppi painuu kerta virheestä aika hyvin
muistiin. Tämän koulukunnan edustajana voinkin siis antaa vinkin, että kuvaa
paljon, mutta ennen kaikkea katso ottamiasi kuvia vähintään yhtä paljon. Haasta
itseäsi erilaisiin tilanteisiin, analysoi otettuja kuvia ja tarkastele niitä
kriittisesti. Mieti mitä niissä haluaisit parantaa ja selvitä, kuinka sen
voisit tehdä ja pyri toteuttamaan parannus seuraavalla kerralla.
Koirankoulutukseen verrattuna valokuvauksessa tämä on turvallinen tapa oppia,
sillä tekemällä virheitä tai epäonnistuessaan ei kuitenkaan pysty tekemään
mitään peruuttamatonta eikä edellisellä kuvauskerralla tehdyillä mokilla ole
enää mitään merkitystä, kun kuvataan seuraavan kerran ;) Uskon, että kuvia ottamalla ja niitä paljon
katsomalla oppii ymmärtämään myös sen, mitä itse haluaa kuvalta. Sekään kun ei
välttämättä alkuun ole selvää.
Kuvien katsomista ei kannata jättää vain omien kuvien ihailuun vaan myös toisten (ehkä itseä jo enemmän kuvanneiden) otoksia kannattaa katsoa tarkalla silmällä, mikä niissä on paremmin kuin omissa kuvissa, kuinka ne on toteutettu, miten saisin itse otettua samanlaisen kuvan (esim. kuvat.fi/netin kuvahaku/instagram/pinterest).
Omana mottonani on pyörinyt ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” -lausahdus.
Joskus tuntuu raskaalta, että aina näkee jotain parantamisen varaa, mutta toisaalta se vie eteenpäin, hitaasti mutta varmasti! Valokuvauksessa pätee myös sanonta, ettei ole tyhmiä kysymyksiä, joten kysy rohkeasti, jos mieltä askarruttaa jokin asia. Netti ja erilaiset facebook-palstat on tehnyt tästäkin asiasta varsin helppoa ja yllättävän paljon siellä saa myös asiallisia ja auttavaisia vastauksia. Valokuvaukseen liittyviä facebook –sivuja on mm. valokuvaajan neuvola (joka on nimenomaan se paikka, josta voi kysyä apua), valokuvaajan showroom, Suomen luonnonvalokuvaajat, koiravalokuvaajat jne.
Kuvien katsomista ei kannata jättää vain omien kuvien ihailuun vaan myös toisten (ehkä itseä jo enemmän kuvanneiden) otoksia kannattaa katsoa tarkalla silmällä, mikä niissä on paremmin kuin omissa kuvissa, kuinka ne on toteutettu, miten saisin itse otettua samanlaisen kuvan (esim. kuvat.fi/netin kuvahaku/instagram/pinterest).
Omana mottonani on pyörinyt ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” -lausahdus.
Joskus tuntuu raskaalta, että aina näkee jotain parantamisen varaa, mutta toisaalta se vie eteenpäin, hitaasti mutta varmasti! Valokuvauksessa pätee myös sanonta, ettei ole tyhmiä kysymyksiä, joten kysy rohkeasti, jos mieltä askarruttaa jokin asia. Netti ja erilaiset facebook-palstat on tehnyt tästäkin asiasta varsin helppoa ja yllättävän paljon siellä saa myös asiallisia ja auttavaisia vastauksia. Valokuvaukseen liittyviä facebook –sivuja on mm. valokuvaajan neuvola (joka on nimenomaan se paikka, josta voi kysyä apua), valokuvaajan showroom, Suomen luonnonvalokuvaajat, koiravalokuvaajat jne.
Eläintä kuvattaessa tärkeää on tilanteen
rentous. Vieraita koiria kuvatessa mahdollisen jännitteen laukeamiselle on
syytä varata aikaa, jotta eläin sopeutuu uuteen ihmiseen ja outoihin
välineisiin, joilla sitä tähdätään. Parhainta olisi, jos koira unohtaisi
ympärillä hääräävät ihmiset ja alkaisi touhuta omiaan, näistä yleensä saa
napsittua kuvia, joissa koira on luontaisimmillaan. Koirat, jotka ovat
tottuneet ohjaukseen/monenlaisiin ihmisiin ja ympäristöihin ovat yleensä
helppoja malleja ja taipuvat moneksi ja tällaisten koirien kohdalla voidaan
kuviin hakea tietynlaista toimintaa / ilmeitä koiraa ohjaamalla.
Muutamia asioita lyhyesti mainitakseni,
mitä kuvassa kannattaa huomioida: Kuvalla on oltava pääkohde,
koirakuvauksessa se on tietysti itse
koira, jonka tulisi nousta selkeästi esille ja irrottautua taustasta.
Tarkennuksen on oltava koirassa kuten myös parhaimman valon. Mikäli kuvassa on
jokin muu asia kirkkaammassa valaistuksessa tai tarkempana kuin itse koira, vie
tämä katsetta pois itse kohteesta. Helpointa on aloittaa koiran ollessa
paikallaan, jolloin voi keskittyä tarkennukseen ja rauhassa asettaa kameran
säädöt kohdilleen, miettiä sommittelua, valaistusta jne. Jos ulkovalo ei ole
riittävä ja kuva tuntuu jäävän alivalottuneeksi, etkä omaa salamoita, voit
kokeilla vaikka erilaisia remppavaloja lisävaloa antamaan. Alivalottunutta
kuvaa ei paljon pelasteta edes jälkikäsittelyssä. Alivalottunut kuva on
tumma/pimeä, eikä siitä erotu yksityiskohtia. Ylivalottuneena kuva taas on
selkeästi liian kirkas, värit menevät haaleiksi ja vaaleimmat kohdat (esim.
lumi) palavat herkästi puhki eli ovat pelkkää tasaista kirkasta valkoista,
ilman mitään yksityiskohtaa. Kamerasta löytyy histogrammi ja valotuksen mitta-asteikko
avuksi valaistusta arvioimaan. Lisäksi kannattaa menu napin takaa etsiä live
view -toiminto käyttöön, joka näyttää vallitsevan valotuksen, juuri sellaisena
kuin se sillä hetkellä on.
Valokuvauksessa yksi tärkeimmistä
asioista on siis valo. Luonnollisestikin valonlähteitä ovat aurinko tai
keinotekoiset valot (sisävalot/salamat tms.). Kameran objektiivissa on reikä,
jota kutsutaan aukoksi. Tästä aukosta valo pääsee kameran kennolle. Objektiivin
aukon koko määrää, kuinka paljon valoa pääsee läpi. Aukon mittausluku on
f-arvo. Hämäävää tässä asiassa on se, että f-luku ilmoitetaan hieman
käänteisesti eli mitä pienempi f-luku on sitä suurempi aukko (enemmän valoa) on
käytössä. Eli esim. f2,8 on kohtuullisen suuri aukko, kun taas esim. f22 on jo
varsin pieni aukko. Objektiivin nimen
perässä ilmoitetaan sen objektiivin suurin mahdollinen aukko eli f-arvo. Eli
siis mitä pienempi f-luku objektiivissa on, sitä valovoimaisemmasta välineestä
on kyse.
Aukon koolla voidaan myös vaikuttaa
syväterävyyteen. Käyttämällä mahdollisimman suurta aukkoa (siis pienintä
f-lukua) saadaan aikaan lyhyttä syväterävyyttä ja sumentunutta taustaa (tämä on
asia, mitä usein koirakuviinkin toivotaan). Koiran ja taustan välille on hyvä
jättää vielä riittävästi etäisyyttä, mikäli taustan sumuisuus halutaan
varmistaa. Syväterävyyttä aukon lisäksi määrittelee myös etäisyys kohteeseen
sekä polttoväli. Tietysti on tärkeää huomioida, ettei syväterävyys jää liian
lyhyeksi, jolloin esimerkiksi koiran kirsu on terävä, mutta silmien alue jo epäterävä.
Kun kohteena on elävä olento silmien tulisi ehdotomasti piirtyä kuvaan
terävänä.
Aika usein arvioidaan kameraa tai olisiko
sitä syytä päivittää, kun itse asiassa objetiivilla ja sen valovoimaisuudella
on hyvin suuri merkitys parempaan kuvaustulokseen. Eli jos sinulla on
kohtuullisen ok kamera, satsaa uuden kameran sijasta hyvään ja valovoimaiseen
objektiiviin ja tällöin on hyvä olla selvillä f-luvun merkityksestä valokuvalle
:)
Valokuvauksen perusteiden ymmärtäminen on
tärkeää, mikäli haluaa saada onnistuneita kuvia. Minulla kuitenkin menisi
sivutolkulla tekstiä sitä avatessa ja vaikka tilaa täällä netissä riittääkin,
säästän sitä siitä huolimatta laittamalla linkin parille (monista)
nettisivulle, jossa nämä asiat on selitetty lyhyesti ja ytimekkäästi: TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.
Perusteista voi hakea lisätietoja myös käyttämällä hakusanana jotain (tai kaikkia) kolmesta valokuvauksen keskeisimmästä asiasta eli aukko, ISO-herkkyys ja suljinaika (valotusaika). Nämä asiat ymmärtämällä pääsee varmasti jo uudelle tasolle kuvaajana. Niiden ymmärtäminen myös mahdollistaa manuaaliasetuksilla kuvaamisen, johon olisi suositeltavaa pyrkiä.
Perusteista voi hakea lisätietoja myös käyttämällä hakusanana jotain (tai kaikkia) kolmesta valokuvauksen keskeisimmästä asiasta eli aukko, ISO-herkkyys ja suljinaika (valotusaika). Nämä asiat ymmärtämällä pääsee varmasti jo uudelle tasolle kuvaajana. Niiden ymmärtäminen myös mahdollistaa manuaaliasetuksilla kuvaamisen, johon olisi suositeltavaa pyrkiä.
Moni kysyy minkälaisilla asetuksilla
liikekuvia kannattaa ottaa. Myös tähän vaikuttaa oleellisesti valon määrä ja
minkälaisia raameja se asettaa suljinajalle, mutta hyvällä valolla (kirkas
päivänvalo) suljinajalla 1/500 pysäyttää jo juoksevan koiran liikkeen kuvaan.
Suuntaa antavana esimerkkinä pikkulinnun lennon pysäytykseen tarvitaan arviolta
suljinaika 1/1000, kun taas hitaammin lentävälle ja suuremmalle kotkalle
riittää ehkä jo 1/400. Suljinajoista tarkemmin myös yllä olevissa linkeissä
Palaan vielä lyhyesti valaistukseen. Itse
olen innostunut nyt myös pimeässä kuvaamiseen ja käytössä onkin pari kappaletta
irtosalamoita. Nämäkään eivät tunnu riittävän ja tarkoituksena olisi hankkia
vielä toinen pari lisää. Ennen näitä hankintoja olen kuitenkin turvautunut
kaikenlaisiin valoihin, mitä on ollut tarjolla, kuten remppavaloihin,
otsalamppuihin jne. Sisäkuvaukseen voi viritellä kaikenlaisia valoja, mitä
talosta tai tallista löytyy ja kasata vaikka pienimuotoisen studion oman koiran
kuvaukseen, laittamalla esimerkiksi lakanan taustaksi ja ottamalla remppavalot
avuksi :)
Valaistus on myös niin laaja alue ja
itselläkin vasta opin alla, mutta ympäripyöreänä neuvona voisin sanoa, että
valon koiraan/kissaan olisi hyvä tulla etu/sivusuunnasta, ei suoraan kameran
suunnasta. Kuvattavan kohteen takaa tuleva valo taas jättää itse eläimen
pimentoon, mutta onnistuessaan piirtää valolla kauniisti sen ääriviivoja ja
eläin piirtyy siluettina kuvaan.
Yksi suuri askel parempiin kuviin on
siirtyä kuvaamaan JPG kuvista RAW-kuviin. Tämä muutos tehdään kameran
asetuksista ja muutoksen voi tehdä myös pehmeän siirtymisen kautta niin, että
valitsee asetuksen, jossa kamera tallentaa sekä JPG että RAW –kuvan. Tämä tosin
vie muistikortilta enemmän tilaa sekä luonnollisesti myös tietokoneelta, kun
kuvat sinne siirretään. RAW –kuvan etu on se, että sitä voi säätää jälkikäteen
huomattavasti enemmän kuin JPG kuvaa, johon kamera on jo tallentanut omat
säätönsä. Omina JPG aikoinani useissa kuvissa esimerkiksi valkotasapaino oli
pielessä, koska sitä ei aina ollut asetuksista muistanut säätää uuden
tilanteen/valon mukaiseksi. Tämän ongelman pystyy helposti ja nopeasti
korjaamaan RAW-kuvasta (virheet valkotasapainossa näkyvät kuvan värisävyjen
vääristymänä, kuva voi olla sinertävä, kellertävä, punertava). Myös valotusta
pystyy aukaisemaan RAW-kuvasta ihan eritavalla kuin JPG-kuvasta. Tässä myös
linkki avaamaan RAW-kuvan etuja.
Kuten tässä huomataan valokuvaus on
aiheena niin laaja, ettei siitä tunnu saavan mitään kirjoitettua lyhyesti ja
ytimekkäästi. Eikä vielä ole juurikaan päästy edes itse koiraan. Uskon
kuitenkin, että näillä sivuilla vierailevat ovat koiran (tai kissan) omistajia
ja eläimen ohjaamiseen kuvassa on varmasti lähtökohdat kunnossa. Omasta
koirankoulutus taustasta on totisesti ollut hyötyä kuvauksissa ja omille
koirille joskus annetut opit on tullut käyttöön. Kuten jähmettyminen täysin
patsaaksi 30 sekunnin valotuksen ajaksi, erilaisille pinnoille nouseminen,
siellä pysyminen toivotussa asennossa, kiville ja kannoille kiipeäminen,
oikeaan suuntaan katsominen tai vaikkapa haukkuminen käskystä, kun haluttiin
graffititaustan eteen vähän rouheamman näköistä ilmettä. Omia koiriani
palkitsen ruhtinaallisesti mallin työstä herkuin/palloin ja lumipalloin ja
tästä syystä ne ovat aina valmiina mallin töihin, kun niiltä sitä odotetaan,
paikasta ja ympäristöstä välittämättä. Uskon kuitenkin palkitsemisen ja
motivaation yhteyden olevan aika monelle koiraihmiselle tuttu kuvio, joten en
pureudu siihenkään sen enempää.
En millään pysty avaamaan asioita niin
laajasti kuin ne mielessä pyörivät tai mitä haluaisin, tekstiä riittäisi
loputtomiin. Tuntuu, että tähänkin kirjoitukseen tuli lähinnä pintaraapaisuja
sieltä täältä, sillä valokuvauksessakin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sitten on
vielä ”se poikkeus joka vahvistaa säännön” eli mikään asia ei ole kovin lyhyesti
ja yksinkertaisesti selitettävissä.
Toivon kuitenkin, että tästä jotain apua olisi (koira/kissa)valokuvauksesta kiinnostuneille ja jollei apua, niin herättäisi ainakin kiinnostuksen etsiä selkeämpää tietoa toisaalta ;)
Toivon kuitenkin, että tästä jotain apua olisi (koira/kissa)valokuvauksesta kiinnostuneille ja jollei apua, niin herättäisi ainakin kiinnostuksen etsiä selkeämpää tietoa toisaalta ;)
Oma blogini on vasta suunnittelu
asteella, mutta julkiset facebook -sivuni löytyvät TÄÄLTÄ.
Tervetuloa tykkäämään tai vaikka vain
vierailulle kuvia katselemaan!
Mikäli heräsi jotain kysymyksiä, saa
sellaisia heittää vaikka tuonne facebook-sivuni viestikenttään.
Kuvauskalustonani toimii:
Sony a99 mallinen täyskennokamera (sekä satunnaisesti vanhempi Sony a57 malli).
Objektiivit:
Tamron 35-70mm f/2,8 /
Tamron 70-200mm f/2,8 sekä
Tamron 150-600mm f/5,6- 6,3
sekä pari Godoxin irtosalamaa.
Sony a99 mallinen täyskennokamera (sekä satunnaisesti vanhempi Sony a57 malli).
Objektiivit:
Tamron 35-70mm f/2,8 /
Tamron 70-200mm f/2,8 sekä
Tamron 150-600mm f/5,6- 6,3
sekä pari Godoxin irtosalamaa.
Onnistuneita kuvaushetkiä!!
Toivottaa,
Katja Koivumäki
katja.koivumaki@hotmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti