perjantai 4. maaliskuuta 2016

Pintaraapaisu (eläin)valokuvauksen maailmaan

Minulta pyydettiin blogikirjoitusta aiheesta eläinkuvaus ja koska viime aikojen mottoni on ollut tartu hetkeen, menin lupautumaan. Tosin nyt mietinkin, miten tiivistäisin niin laajaa aihealuetta kuin valokuvaus yleensäkin yhteen blogikirjoitukseen, mutta eihän siinä auta muu kuin yrittää.

Lyhyesti omaa valokuvaustaustaani, jota vasten kirjoitusta kannattaa peilata, sillä olen itsekin vielä varsin aloittelija. Oma innostus kuvaukseen alkoi muutama vuosi taakse päin ihan perinteisesti halusta tallentaa muistoja, lähinnä omista lapsista, mutta myös omista koirista ja elämästä yleensä. Muistojen tallennus vaiheessa tärkeintä oli vangita hetki, eikä kuvan teknisillä tai taiteellisella asioilla ollut merkitystä ja kuvasin tällöin täysin automaattiasetuksilla. 


Kamera kuitenkin kulki mukana yhä useammin ja erilaiset tilanteet ja muuttuvat kohteet pakottivat tutustumaan kameran toimintoihin hieman syvemmin.  Lopullisesti hurahdin valokuvaukseen lintukuvauksen myötä, vahvasti eläin- ja luontorakas ihminen kuin olen. Hurahdus oli niin voimakas, että hain opiskelemaan valokuvaajaksi ja tällä tiellä nyt siis ollaan. Aloitin kaksivuotiset valokuvaajan ammattitutkintoon valmistavat opinnot syksyllä 2015, joten vielä on pitkä matka edessä, että voisin itseäni valokuvaajaksi kutsua. Viime aikoina on tullut kuvattua paljon koiria, omia kun löytyy malliksi kolmen saksanpaimenkoiran verran ;) ja pienimuotoisesti olen alkanut kuvaamaan myös muiden haukkuja.

Valokuvaus on yksi niistä monista asioista, joita voi oppia vain tekemällä ja tekemällä paljon. Jos omaat jo kameran, niin siitä on jo varsin helppo aloittaa. Ensimmäisenä asiana olisi varmasti järkevintä perehtyä kameran mukana tulevaan ohjekirjaan ja opetella sieltä kameran säädöt. Itse en kuitenkaan kuulu siihen koulukuntaan, joka aloittaa ohjekirjasta ja epäilen, etten ole tässä asiassa ainoa laatuaan. Oma tyylini oppia on tekemisen, lähinnä yrityksen ja erehdyksen, kautta. Tämä ei ehkä ole järkevintä, mutta moni oppi painuu kerta virheestä aika hyvin muistiin. Tämän koulukunnan edustajana voinkin siis antaa vinkin, että kuvaa paljon, mutta ennen kaikkea katso ottamiasi kuvia vähintään yhtä paljon. Haasta itseäsi erilaisiin tilanteisiin, analysoi otettuja kuvia ja tarkastele niitä kriittisesti. Mieti mitä niissä haluaisit parantaa ja selvitä, kuinka sen voisit tehdä ja pyri toteuttamaan parannus seuraavalla kerralla. 

Koirankoulutukseen verrattuna valokuvauksessa tämä on turvallinen tapa oppia, sillä tekemällä virheitä tai epäonnistuessaan ei kuitenkaan pysty tekemään mitään peruuttamatonta eikä edellisellä kuvauskerralla tehdyillä mokilla ole enää mitään merkitystä, kun kuvataan seuraavan kerran ;)  Uskon, että kuvia ottamalla ja niitä paljon katsomalla oppii ymmärtämään myös sen, mitä itse haluaa kuvalta. Sekään kun ei välttämättä alkuun ole selvää. 

Kuvien katsomista ei kannata jättää vain omien kuvien ihailuun vaan myös toisten (ehkä itseä jo enemmän kuvanneiden) otoksia kannattaa katsoa tarkalla silmällä, mikä niissä on paremmin kuin omissa kuvissa, kuinka ne on toteutettu, miten saisin itse otettua samanlaisen kuvan (esim. kuvat.fi/netin kuvahaku/instagram/pinterest).  




Omana mottonani on pyörinyt ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” -lausahdus. 
Joskus tuntuu raskaalta, että aina näkee jotain parantamisen varaa, mutta toisaalta se vie eteenpäin, hitaasti mutta varmasti! Valokuvauksessa pätee myös sanonta, ettei ole tyhmiä kysymyksiä, joten kysy rohkeasti, jos mieltä askarruttaa jokin asia. Netti ja erilaiset facebook-palstat on tehnyt tästäkin asiasta varsin helppoa ja yllättävän paljon siellä saa myös asiallisia ja auttavaisia vastauksia. Valokuvaukseen liittyviä facebook –sivuja on mm. valokuvaajan neuvola (joka on nimenomaan se paikka, josta voi kysyä apua), valokuvaajan showroom, Suomen luonnonvalokuvaajat, koiravalokuvaajat jne.

Eläintä kuvattaessa tärkeää on tilanteen rentous. Vieraita koiria kuvatessa mahdollisen jännitteen laukeamiselle on syytä varata aikaa, jotta eläin sopeutuu uuteen ihmiseen ja outoihin välineisiin, joilla sitä tähdätään. Parhainta olisi, jos koira unohtaisi ympärillä hääräävät ihmiset ja alkaisi touhuta omiaan, näistä yleensä saa napsittua kuvia, joissa koira on luontaisimmillaan. Koirat, jotka ovat tottuneet ohjaukseen/monenlaisiin ihmisiin ja ympäristöihin ovat yleensä helppoja malleja ja taipuvat moneksi ja tällaisten koirien kohdalla voidaan kuviin hakea tietynlaista toimintaa / ilmeitä koiraa ohjaamalla.

Muutamia asioita lyhyesti mainitakseni, mitä kuvassa kannattaa huomioida: Kuvalla on oltava pääkohde, koirakuvauksessa  se on tietysti itse koira, jonka tulisi nousta selkeästi esille ja irrottautua taustasta. Tarkennuksen on oltava koirassa kuten myös parhaimman valon. Mikäli kuvassa on jokin muu asia kirkkaammassa valaistuksessa tai tarkempana kuin itse koira, vie tämä katsetta pois itse kohteesta. Helpointa on aloittaa koiran ollessa paikallaan, jolloin voi keskittyä tarkennukseen ja rauhassa asettaa kameran säädöt kohdilleen, miettiä sommittelua, valaistusta jne. Jos ulkovalo ei ole riittävä ja kuva tuntuu jäävän alivalottuneeksi, etkä omaa salamoita, voit kokeilla vaikka erilaisia remppavaloja lisävaloa antamaan. Alivalottunutta kuvaa ei paljon pelasteta edes jälkikäsittelyssä. Alivalottunut kuva on tumma/pimeä, eikä siitä erotu yksityiskohtia. Ylivalottuneena kuva taas on selkeästi liian kirkas, värit menevät haaleiksi ja vaaleimmat kohdat (esim. lumi) palavat herkästi puhki eli ovat pelkkää tasaista kirkasta valkoista, ilman mitään yksityiskohtaa. Kamerasta löytyy histogrammi ja valotuksen mitta-asteikko avuksi valaistusta arvioimaan. Lisäksi kannattaa menu napin takaa etsiä live view -toiminto käyttöön, joka näyttää vallitsevan valotuksen, juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on.




Valokuvauksessa yksi tärkeimmistä asioista on siis valo. Luonnollisestikin valonlähteitä ovat aurinko tai keinotekoiset valot (sisävalot/salamat tms.). Kameran objektiivissa on reikä, jota kutsutaan aukoksi. Tästä aukosta valo pääsee kameran kennolle. Objektiivin aukon koko määrää, kuinka paljon valoa pääsee läpi. Aukon mittausluku on f-arvo. Hämäävää tässä asiassa on se, että f-luku ilmoitetaan hieman käänteisesti eli mitä pienempi f-luku on sitä suurempi aukko (enemmän valoa) on käytössä. Eli esim. f2,8 on kohtuullisen suuri aukko, kun taas esim. f22 on jo varsin pieni aukko.  Objektiivin nimen perässä ilmoitetaan sen objektiivin suurin mahdollinen aukko eli f-arvo. Eli siis mitä pienempi f-luku objektiivissa on, sitä valovoimaisemmasta välineestä on kyse.

Aukon koolla voidaan myös vaikuttaa syväterävyyteen. Käyttämällä mahdollisimman suurta aukkoa (siis pienintä f-lukua) saadaan aikaan lyhyttä syväterävyyttä ja sumentunutta taustaa (tämä on asia, mitä usein koirakuviinkin toivotaan). Koiran ja taustan välille on hyvä jättää vielä riittävästi etäisyyttä, mikäli taustan sumuisuus halutaan varmistaa. Syväterävyyttä aukon lisäksi määrittelee myös etäisyys kohteeseen sekä polttoväli. Tietysti on tärkeää huomioida, ettei syväterävyys jää liian lyhyeksi, jolloin esimerkiksi koiran kirsu on terävä, mutta silmien alue jo epäterävä. Kun kohteena on elävä olento silmien tulisi ehdotomasti piirtyä kuvaan terävänä.

Aika usein arvioidaan kameraa tai olisiko sitä syytä päivittää, kun itse asiassa objetiivilla ja sen valovoimaisuudella on hyvin suuri merkitys parempaan kuvaustulokseen. Eli jos sinulla on kohtuullisen ok kamera, satsaa uuden kameran sijasta hyvään ja valovoimaiseen objektiiviin ja tällöin on hyvä olla selvillä f-luvun merkityksestä valokuvalle :)
Valokuvauksen perusteiden ymmärtäminen on tärkeää, mikäli haluaa saada onnistuneita kuvia. Minulla kuitenkin menisi sivutolkulla tekstiä sitä avatessa ja vaikka tilaa täällä netissä riittääkin, säästän sitä siitä huolimatta laittamalla linkin parille (monista) nettisivulle, jossa nämä asiat on selitetty lyhyesti ja ytimekkäästi: TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ
Perusteista voi hakea lisätietoja myös käyttämällä hakusanana jotain (tai kaikkia) kolmesta valokuvauksen keskeisimmästä asiasta eli aukko, ISO-herkkyys ja suljinaika (valotusaika). Nämä asiat ymmärtämällä pääsee varmasti jo uudelle tasolle kuvaajana. Niiden ymmärtäminen myös mahdollistaa manuaaliasetuksilla kuvaamisen, johon olisi suositeltavaa pyrkiä.

Moni kysyy minkälaisilla asetuksilla liikekuvia kannattaa ottaa. Myös tähän vaikuttaa oleellisesti valon määrä ja minkälaisia raameja se asettaa suljinajalle, mutta hyvällä valolla (kirkas päivänvalo) suljinajalla 1/500 pysäyttää jo juoksevan koiran liikkeen kuvaan. Suuntaa antavana esimerkkinä pikkulinnun lennon pysäytykseen tarvitaan arviolta suljinaika 1/1000, kun taas hitaammin lentävälle ja suuremmalle kotkalle riittää ehkä jo 1/400. Suljinajoista tarkemmin myös yllä olevissa linkeissä
Palaan vielä lyhyesti valaistukseen. Itse olen innostunut nyt myös pimeässä kuvaamiseen ja käytössä onkin pari kappaletta irtosalamoita. Nämäkään eivät tunnu riittävän ja tarkoituksena olisi hankkia vielä toinen pari lisää. Ennen näitä hankintoja olen kuitenkin turvautunut kaikenlaisiin valoihin, mitä on ollut tarjolla, kuten remppavaloihin, otsalamppuihin jne. Sisäkuvaukseen voi viritellä kaikenlaisia valoja, mitä talosta tai tallista löytyy ja kasata vaikka pienimuotoisen studion oman koiran kuvaukseen, laittamalla esimerkiksi lakanan taustaksi ja ottamalla remppavalot avuksi :)
Valaistus on myös niin laaja alue ja itselläkin vasta opin alla, mutta ympäripyöreänä neuvona voisin sanoa, että valon koiraan/kissaan olisi hyvä tulla etu/sivusuunnasta, ei suoraan kameran suunnasta. Kuvattavan kohteen takaa tuleva valo taas jättää itse eläimen pimentoon, mutta onnistuessaan piirtää valolla kauniisti sen ääriviivoja ja eläin piirtyy siluettina kuvaan.




Yksi suuri askel parempiin kuviin on siirtyä kuvaamaan JPG kuvista RAW-kuviin. Tämä muutos tehdään kameran asetuksista ja muutoksen voi tehdä myös pehmeän siirtymisen kautta niin, että valitsee asetuksen, jossa kamera tallentaa sekä JPG että RAW –kuvan. Tämä tosin vie muistikortilta enemmän tilaa sekä luonnollisesti myös tietokoneelta, kun kuvat sinne siirretään. RAW –kuvan etu on se, että sitä voi säätää jälkikäteen huomattavasti enemmän kuin JPG kuvaa, johon kamera on jo tallentanut omat säätönsä. Omina JPG aikoinani useissa kuvissa esimerkiksi valkotasapaino oli pielessä, koska sitä ei aina ollut asetuksista muistanut säätää uuden tilanteen/valon mukaiseksi. Tämän ongelman pystyy helposti ja nopeasti korjaamaan RAW-kuvasta (virheet valkotasapainossa näkyvät kuvan värisävyjen vääristymänä, kuva voi olla sinertävä, kellertävä, punertava). Myös valotusta pystyy aukaisemaan RAW-kuvasta ihan eritavalla kuin JPG-kuvasta. Tässä myös linkki avaamaan RAW-kuvan etuja.

Kuten tässä huomataan valokuvaus on aiheena niin laaja, ettei siitä tunnu saavan mitään kirjoitettua lyhyesti ja ytimekkäästi. Eikä vielä ole juurikaan päästy edes itse koiraan. Uskon kuitenkin, että näillä sivuilla vierailevat ovat koiran (tai kissan) omistajia ja eläimen ohjaamiseen kuvassa on varmasti lähtökohdat kunnossa. Omasta koirankoulutus taustasta on totisesti ollut hyötyä kuvauksissa ja omille koirille joskus annetut opit on tullut käyttöön. Kuten jähmettyminen täysin patsaaksi 30 sekunnin valotuksen ajaksi, erilaisille pinnoille nouseminen, siellä pysyminen toivotussa asennossa, kiville ja kannoille kiipeäminen, oikeaan suuntaan katsominen tai vaikkapa haukkuminen käskystä, kun haluttiin graffititaustan eteen vähän rouheamman näköistä ilmettä. Omia koiriani palkitsen ruhtinaallisesti mallin työstä herkuin/palloin ja lumipalloin ja tästä syystä ne ovat aina valmiina mallin töihin, kun niiltä sitä odotetaan, paikasta ja ympäristöstä välittämättä. Uskon kuitenkin palkitsemisen ja motivaation yhteyden olevan aika monelle koiraihmiselle tuttu kuvio, joten en pureudu siihenkään sen enempää.




En millään pysty avaamaan asioita niin laajasti kuin ne mielessä pyörivät tai mitä haluaisin, tekstiä riittäisi loputtomiin. Tuntuu, että tähänkin kirjoitukseen tuli lähinnä pintaraapaisuja sieltä täältä, sillä valokuvauksessakin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sitten on vielä ”se poikkeus joka vahvistaa säännön” eli mikään asia ei ole kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti selitettävissä. 

Toivon kuitenkin, että tästä jotain apua olisi (koira/kissa)valokuvauksesta kiinnostuneille ja jollei apua, niin herättäisi ainakin kiinnostuksen etsiä selkeämpää tietoa toisaalta ;)

Oma blogini on vasta suunnittelu asteella, mutta julkiset facebook -sivuni löytyvät TÄÄLTÄ.
Tervetuloa tykkäämään tai vaikka vain vierailulle kuvia katselemaan! 

Mikäli heräsi jotain kysymyksiä, saa sellaisia heittää vaikka tuonne facebook-sivuni viestikenttään.
Kuvauskalustonani toimii:
Sony a99 mallinen täyskennokamera (sekä satunnaisesti vanhempi Sony a57 malli). 
Objektiivit: 
Tamron 35-70mm f/2,8 / 
Tamron 70-200mm f/2,8 sekä 
Tamron 150-600mm f/5,6- 6,3 
sekä pari Godoxin irtosalamaa.

Onnistuneita kuvaushetkiä!!
Toivottaa,
Katja Koivumäki
katja.koivumaki@hotmail.com
                                                                                                                                                  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti