Jari Kantoluodon tottista Koivulahdessa 12.7.2016

Spl-Wasa sai kunniakseen järjestää Jari Kantoluodon koutsaaman kahden päivän tottissemman.
Jari tuskin erikseen esittelyjä kaipaa, on niin suosittuja hänen semmat!

10 onnellista koirakkoa ilmaantui klo 10 tiistaiaamuna pelipaikalle.

Allekirjoittanuthan oli kutsunut Canis&Catuksen Tiinan paikalle jo klo 9 että varmasti saa sekä tilaamansa tuotteet, että tunnin yksityistä aikaa hypistellä vaikka ja mitä!
Ehkä vähän hävetti, kun olin mokannut tuon aloitusajan. Mutta onneksi sitten löytyi vielä niitä kuuluisia heräteostoja.

Sitten päästettiin Jari ääneen ja koirakot kentälle.
Hyvässä hengessä ja säässä saatiinkin katsella suorituksia. Koirakot olivat eri tasoisia, mutta harjoituksissa haastettiin yhtälailla vanhempia konkareita kuin pentujakin keskittymään.

Itse pidän Jarin ajatusmaailmaa koulutuksessa erittäin miellyttävänä.
Tämä taisi olla meidän kolmas vuosi jo Jarin opeissa. Huikee äijä! Arvostan!

Ja huikee kauppa toi C&C, niin nopeaa ja hyvää palvelua!

Teksti ja kuvat: Sanna Jousmäki

Peltojälkipäivä Kauhavalla 4.6.2016

PELTOJÄLKI- TUO PILKUNVIILAAJIEN LEMPILAJI

Peltojälkeä harrastaessa on pikkuusen oltava pilkunviilaajan vikaa. Sielä ei voikaa mennä vähä sinnepäin vaan on mentävä justiinsa. Ja sempä takia sitä ei ihan ilman koulutusta monikaan amatööri koiralleen opeta. Tämän takia kutsuttiin Kauhavalle Tuija.

Kauhavan Kennelkerhon peltojälkipäivä pidettiin 4.6.2016 lauantaina, hyvä syy kieltäytyä menemästä siskon tytön sulhasen veljen valmistujaisjuhliin. Paikalla 10 innokasta peltojäljen saloista tietoa janoavaa koiraharrastajaa. Jaettiin porukka kahteen ryhmään, ihan sen takia että joittenkin ammattikuntien edustajat ovat töissä myös viikonloppuisin. Ensi alkuun tuli sellaanen olo, että voihan räkä, en näe kaikkien kymmenen suorituksia, enkä kuule niiden kaikkien neuvoja, enkä saa istua kellonympäri pellon laidalla. Mutta toisaalta, kun 10 jäljestäjää jakaa kahteen ryhmään, niin jää kaikilla aikaa myös muulle elämälle, jos koiraharrastajalla sellaista sattuu olemaan.

Henkilökohtaasesti oon jo kauan haaveillut Tuijan jälkioppiin pääsystä. Mukavaa oli ja sain sieltä vinkkejä niin ittelleni kuin treenikamuillekkin, jotta voi treeneissä kattoa niiren perään että nourattavat saamiaan neuvoja. Tuijan kanssa on aina helppo sopia koulutuspäivistä ja kaikki sujuu ku rasvattu. Bonuksena tietenkin Canis & Catus tarvikemyynti jossa ostajaa kävi vissiin ihan kiitettävästi. 

Seuraavaa kertaa odotellessa jatketaan Tuijan opeilla eteenpäin peltojäljen haastavassa mutta sitäkin koukuttavammassa otteessa.

Teksti: Teija Syynimaa

Kuvat: Pia Asell

Tottis- ja jälkipäivää Karijoelle 22.5.2016

Pääsimme viettämään tottis- ja jälkipäivää Karijoelle, kouluttajinamme toimivat Tiina tottiksessa ja Tuija jäljellä.

Koulutuspäivän tuotto käytetetään LKH ry:n Järjestämässä Palveluskoirien SM 2016 kisoissa kenttätarvikkeiden hankintaan. 

Paikalla oli totuttuun ja toivottuun tapaan myös Canis&Catus tarvikemyynti, jossa sai jälleen keventää kukkaroaan ja saada tarvittavat tarvikkeet jokalähtöön. Itse luovuin jo kättelyssä rahoistani, jottei kiusaus kävisi liian suureksi, ainahan sitä jotain tarvisi.

Kesäinen sää suosi osallistujia ja päivä toteutuikin huippuporukassa joutuisasti sekä iloisessa tunnelmassa, vaihdellen välillä tottikseen ja välillä jälkipellolle. Vaikka jälkipelto ja tottiskenttä olivatkin lähellä toisiaan, taitavat koirakot selvisivät hyvin hiipivistä jäljentekijöistä ja raikuvista vapautuksista ja käskyistä, keskittyen taitavasti omaan hommaansa.

Jokainen sai yksilökohtaista ohjausta, hyviä neuvoja ja vinkkejä ongelmiin ja jatkoon. Tästä on hyvä jälleen jatkaa aherrusta koiraharrastuksien parissa.

Iloisin mielin kesää kohti.

Kiitos! 

Teksti: Riikka Haavisto ja appenzellinpaimenkoira Rilla

Kuva: Tanja-Ahola-Salo

Ryhmänäyttely Seinäjoella 19-20.3.2016

Seinäjoella Canis & Catuksen yhteistyökumppani LAGU järjesti ryhmänäyttelyn Hau-Hau Champion areenalla 19–20.3.2016 ryhmille FCI 2 & FCI 1/4, myös pennut (7-9kk) ja junior handler – kilpailu. Tulokset pääset näkemään tästä.

Koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. Näyttelyihin voivat osallistua puhdasrotuiset, rekisteröidyt ja tunnistusmerkityt koirat. Ne ovat myös tilaisuuksia, joissa samanhenkiset koiraharrastajat tapaavat toisiaan.
Suunnitellessa koiran hankintaa koiranäyttelyt ovat erinomaisia paikkoja käydä katsomassa ja tutustumassa eri koirarotuihin sekä keskustelemassa koiran omistajien kanssa.

Mitä kehässä tapahtuu?

"Kehätoimitsijat kutsuvat koirat kehään niiden näyttelynumeroilla. Yleensä tuomari juoksuttaa ensin kunkin luokan koirat kaikki yhdessä kehän ympäri. Koiria juoksutetaan kehässä vastapäivään ja koira liikkuu esittäjän vasemmalla puolella, jotta tuomari näkee koirien liikkeet paremmin. Sen jälkeen hän arvostelee yksitellen jokaisen koiran.
Arvosteluvuorossa oleva koira viedään tuomarin pöydän eteen tai muuhun osoitettuun paikkaan siten, että tuomari näkee koiran sivulta. Pienemmät rodut arvostellaan pöydällä, jonne koiran voi nostaa heti, kun se vapautuu edelliseltä. Tuomari tutkii koiran, katsoo purennan ja tunnustelee koiran rakenteen. Uroksilta tarkistetaan kivekset. Koiran tulee sallia tutkiminen. Tuomari saattaa kysyä koiran ikää. Mikäli tuomari on ulkomaalainen, kehätoimitsija auttaa vastaamisessa.
Tämän jälkeen koiraa liikutetaan tuomarin ohjeiden mukaan. Koiran on tarkoitus ravata tasaisesti, ei hyppiä ja pomppia tai roikkua lahkeessa. Tuomari saattaa pyytää juoksuttamaan koiraa kohtisuoraan itsestään poispäin ja takaisin tai tekemään kolmion, jossa juostaan ensin kehän yhtä kulmaa kohti, sitten suoraan toista kulmaa kohden ja takaisin tuomarin luo. Näin tuomari näkee parhaiten koiran taka-, etu- ja sivuliikkeet.
Tämä jälkeen tuomari sanelee koiran arvostelun kehätoimitsijalle. Koiran pitää seistä kauniisti, kylki tuomariin päin. Koiraa ei saa seisottaa liian lähelle tuomaripöytää, koska tuomarin on vaikea nähdä se kunnolla. Koko arvostelun ajan on huolehdittava, että koira on aina ohjaajan ja tuomarin välissä.Kehätoimitsija näyttää viuhkaa, jonka väri kertoo koiran saaman laatuarvostelun. Arvostelu perustuu rotumääritelmään, ja tuomari palkitsee koiran sen mukaan, kuinka hyvin hän katsoo sen vastaavan sitä. 

• Punainen väri merkitsee rotunsa erinomaista edustajaa. 

• Sininen merkitsee erittäin hyvää rotunsa edustajaa. 

• Keltainen merkitsee hyvää ja 

• vihreä tyydyttävää rotunsa edustajaa. 

Tuomarin mielestä keltaisen tai vihreän nauhan saaneissa koirissa on joitain virheitä verrattuna rotumääritelmään. Näiden koirien kilpailu päättyy siinä näyttelyssä ja arvostelun voi noutaa kehätoimitsijalta.
Kun kaikki luokan koirat on yksittäisarvosteltu, vuorossa on kilpailuluokka. Kilpailuluokkaan osallistuvat kaikki luokassaan laatumaininnalla erinomainen (punainen) palkitut koirat. Myös laatumaininnalla erittäin hyvä (sininen) palkitut koirat osallistuvat kilpailuluokkaan mikäli erinomaisella palkittuja koiria on luokassa vähemmän kuin neljä. Luokan voi voittaa tai luokassa voi sijoittua laatumaininnalla erittäin hyvä (sininen) palkittu koira, mutta nämä eivät voi saada SA:ta eivätkä jatka paras uros/paras narttu kilpailuun.
Kehätoimitsijat ovat kehässä niin tuomarin kuin koiran ohjaajan apuna ja heiltä voi kysyä neuvoa koko kehän ajan."

(Mitä koiranäyttelyt ovat?. Suomen Kennelliiton www-sivusto. <http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/koiranayttelyt/mita-koiranayttelyt-ovat>. 12.4.2016)

Osallistuin itse saksanpaimenkoirani kanssa lauantaina veteraaniluokkaan.
Kehän tuomarina toimi Pirjo Aaltonen. 

Aamulla olimme näyttelypaikalla noin klo.10.00, hyvissä ajoin ennen omaa kehää. Ensimmäiset hikipisarat puskivat lävitse kun astuin halliin, miten ihmeessä saan koiran tuotua tuon tungoksen läpi? Paniikki osoittautui turhaksi. Onnekseni sain huomata, etteivät muut koirat tai väkimäärä ollut koiralleni ongelma, vaan minulle. Koira oli tyynen rauhallinen kuin vanha kehäkettu. Siellä me odottelimme kehään pääsyä toisten nuuskivien nenien keskellä.

Veteraani kehään ei ollut osallistunut kun yksi koira joten saimme koko kehän haltuumme. Olisiko koiraa ollut helpompi esittää kun kehässä olisi ollut muita koiria, sitä ei tiedä.
Päivästä saimme kotiin viemiseksi näyttelytuloksen H ja saimme lähettää kennelliittoon valionarvoanomuksen.

Oman kehän jälkeen jäimme vielä katsomaan muita kehiä ja rupattelemaan tuttujen kanssa.
Iso kiitos päivästä meidän tsemppaajalle ja Canis & Catuksen yhteistyökumppanille Juha Latvalalle, joka toimi huoltohenkilönä 10 pisteen arvoisesti.

Teksti: Tuija Tienhaara
Kuvat: Tuija Tienhaara ja Pia Asell

Kurkistus näyttelytreeneihin 6.3.2016

Kevätaurinko kun pilkistää alkaa koirien turkkien harjaus ja pesu. Trimmausta ja pesua tuovat tullessaan myös alkavat koiranäyttelyt.

Canis & Catus järjesti Kirsi Salmelan kanssa näyttelyharjoitukset Kauhajoella, Canis & Catuksen käytössä olevassa hallissa. Päivä oli suunnattu pääosassa saksanpaimenkoirille, mutta mukaan mahtui hyvin myös muita rotuja. Päivään osallistui kuusitoista koiraa. Vetäjänä päivässä toimi Kirsi Salmela ja Jonna Kiili. Paikalla oli myös Canis & Catuksen pienimuotoinen tarvikemyynti näyttelytarvikkeita.

Tapahtuma järjestettiin hyvin lyhyellä varoitusajalla, silmällä pitäen SPL erikoisnäyttelyä. Kuten SPL näyttelyihin kuuluu, suoritettiin myös laukausvarmuus harjoituksissa. Lisätietoa SPL näyttelyistä saat tästä.

Koulutuksessa kävimme läpi:

• miten koiraa tulisi liikuttaa kehässä
• miten koira asetellaan saaden sen parhaat puolet esiin
• katsottiin hampaat sekä mitattiin säkä. 

Sain myös kunnian harjoitella esittämistä vieraalla koiralla. Se miten se meni, onkin sitten ihan toinen juttu. Kokemusta karttui matkaan taas säkkikaupalla.

Näyttely kokemusta itselläni on ranskanbulldoggin esittämisestä. Tämä päivä toi paljon uusia vinkkejä jatkoon ja siihen mihin kaikkiin asioihin tulisi kiinnittää huomiota koiran esittämisessä näyttelyssä.

Suosittelen lämmöllä osallistumaan eri tahojen järjestämiin näyttelyharjoituksiin, eikä sitä tiedä vaikka Canis & Catuskin järjestäisi ko. tapahtuman uudelleen, mikäli tälläiselle on kysyntää.

Teksti ja Kuvat: Tuija Tienhaara

Maaliskuun tapahtumarikas viikonloppu 12-13.3.2016

Olemme solmineet kolmen vuoden yhteistyösopimuksen Lakeuden Agilityurheilijat ry:n kanssa. Näin ollen meitä voi nähdä enemmän tai vähemmän Lagun tapahtumissa myyntipisteen kera. Toki toivomme, että pääsisimme mahdollisimman moneen tapahtumaan mukaan, mutta omat resurssit ovat sen verran rajalliset että pakostakin jää joitain tapahtumia väliin.

Lauantaina 12.3 starttasimme Canis & Catuksen myyntiauton Lagun agilitykisoihin. Kisat pidettiin Lagun lämpimässä sisähallissa Hau Hau Champion Areenalla.

Päivä kului oikein rattoisasti kisoja seuraten aitiopaikalta. Oli oikein mielenkiintoinen päivä ja saimme paljon uusia tuttavuuksia. Oli kuitenkin mukava huomata kuinka paljon tuttuja naamoja näissä "agilitypiireissä" oli jo entuudestaan, vaikka näissä tapahtumissa ei juuri ole tullut pyörittyä. Jäämme malttamattomana odottamaan seuraavaa Lagun tapahtumaa.

Sunnuntaina 13.3 koiramainen viikonloppu sai jatkoa oman tapahtumamme puitteissa, joka järjestettiin Kauhajoella, Canis & Catuksen käytössä olevassa hallissa.

Päivä koostui tottelevaisuudesta, agilityyn tutustumisesta sekä viettitestauksesta. Aamu alkoi tottiksen merkeissä, johon onneksi muutama koirakko oli jaksanut heräillä. 

Tottiksien jälkeen saimme nauttia lisää agilityn tuomasta vauhdin huumasta Ohriluoman Heidin rakentaessa radan ja ohjeistaessa. Tuijakin intoutui kokeilemaan omalla koirallaan ja Nita olikin kuin vanha tekijä. Tiina oli valitettavasti jättänyt omat koiransa kotiin, joten ne eivät tällä kertaa päässeet radalle. 

Päivän lopuksi Porista saapui SPL maalimies Ari Lahtinen oppilaansa kanssa testaamaan koirien viettiominaisuuksia. Mielenkiintoista oli nähdä ja kuulla miten ohjaajan oma arvio koirasta poikkesi maalimiehen arviosta, kun Ari täytätti kaikilla ohjaajilla arviointilomakkeen ennen testausta. Täytyy kuitenkin vielä muistuttaa kaikkia testiin osallistuneita, siitä mitä Arikin moneen kertaan toi esiin, että arvio oli sen päivän ja hetken arvio koirasta.

Sydämellinen Kiitos kaikille tapahtumaamme osallistuneille, sekä tietenkin Heidille ja Arille erityiskiitos ! Tämä oli oikein mukava startti kevääseen !

Teksti ja Kuvat: Tiina Saaranluoma & Tuija Tienhaara

Pintaraapaisu (eläin)valokuvauksen maailmaan

Minulta pyydettiin blogikirjoitusta aiheesta eläinkuvaus ja koska viime aikojen mottoni on ollut tartu hetkeen, menin lupautumaan. Tosin nyt mietinkin, miten tiivistäisin niin laajaa aihealuetta kuin valokuvaus yleensäkin yhteen blogikirjoitukseen, mutta eihän siinä auta muu kuin yrittää.

Lyhyesti omaa valokuvaustaustaani, jota vasten kirjoitusta kannattaa peilata, sillä olen itsekin vielä varsin aloittelija. Oma innostus kuvaukseen alkoi muutama vuosi taakse päin ihan perinteisesti halusta tallentaa muistoja, lähinnä omista lapsista, mutta myös omista koirista ja elämästä yleensä. Muistojen tallennus vaiheessa tärkeintä oli vangita hetki, eikä kuvan teknisillä tai taiteellisella asioilla ollut merkitystä ja kuvasin tällöin täysin automaattiasetuksilla. 

Kamera kuitenkin kulki mukana yhä useammin ja erilaiset tilanteet ja muuttuvat kohteet pakottivat tutustumaan kameran toimintoihin hieman syvemmin.  Lopullisesti hurahdin valokuvaukseen lintukuvauksen myötä, vahvasti eläin- ja luontorakas ihminen kuin olen. Hurahdus oli niin voimakas, että hain opiskelemaan valokuvaajaksi ja tällä tiellä nyt siis ollaan. Aloitin kaksivuotiset valokuvaajan ammattitutkintoon valmistavat opinnot syksyllä 2015, joten vielä on pitkä matka edessä, että voisin itseäni valokuvaajaksi kutsua. Viime aikoina on tullut kuvattua paljon koiria, omia kun löytyy malliksi kolmen saksanpaimenkoiran verran ;) ja pienimuotoisesti olen alkanut kuvaamaan myös muiden haukkuja.

Valokuvaus on yksi niistä monista asioista, joita voi oppia vain tekemällä ja tekemällä paljon. Jos omaat jo kameran, niin siitä on jo varsin helppo aloittaa. Ensimmäisenä asiana olisi varmasti järkevintä perehtyä kameran mukana tulevaan ohjekirjaan ja opetella sieltä kameran säädöt. Itse en kuitenkaan kuulu siihen koulukuntaan, joka aloittaa ohjekirjasta ja epäilen, etten ole tässä asiassa ainoa laatuaan. Oma tyylini oppia on tekemisen, lähinnä yrityksen ja erehdyksen, kautta. Tämä ei ehkä ole järkevintä, mutta moni oppi painuu kerta virheestä aika hyvin muistiin. Tämän koulukunnan edustajana voinkin siis antaa vinkin, että kuvaa paljon, mutta ennen kaikkea katso ottamiasi kuvia vähintään yhtä paljon. Haasta itseäsi erilaisiin tilanteisiin, analysoi otettuja kuvia ja tarkastele niitä kriittisesti. Mieti mitä niissä haluaisit parantaa ja selvitä, kuinka sen voisit tehdä ja pyri toteuttamaan parannus seuraavalla kerralla. 

Koirankoulutukseen verrattuna valokuvauksessa tämä on turvallinen tapa oppia, sillä tekemällä virheitä tai epäonnistuessaan ei kuitenkaan pysty tekemään mitään peruuttamatonta eikä edellisellä kuvauskerralla tehdyillä mokilla ole enää mitään merkitystä, kun kuvataan seuraavan kerran ;)  Uskon, että kuvia ottamalla ja niitä paljon katsomalla oppii ymmärtämään myös sen, mitä itse haluaa kuvalta. Sekään kun ei välttämättä alkuun ole selvää. 

Kuvien katsomista ei kannata jättää vain omien kuvien ihailuun vaan myös toisten (ehkä itseä jo enemmän kuvanneiden) otoksia kannattaa katsoa tarkalla silmällä, mikä niissä on paremmin kuin omissa kuvissa, kuinka ne on toteutettu, miten saisin itse otettua samanlaisen kuvan (esim. kuvat.fi/netin kuvahaku/instagram/pinterest).  

Omana mottonani on pyörinyt ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” -lausahdus. 
Joskus tuntuu raskaalta, että aina näkee jotain parantamisen varaa, mutta toisaalta se vie eteenpäin, hitaasti mutta varmasti! Valokuvauksessa pätee myös sanonta, ettei ole tyhmiä kysymyksiä, joten kysy rohkeasti, jos mieltä askarruttaa jokin asia. Netti ja erilaiset facebook-palstat on tehnyt tästäkin asiasta varsin helppoa ja yllättävän paljon siellä saa myös asiallisia ja auttavaisia vastauksia. Valokuvaukseen liittyviä facebook –sivuja on mm. valokuvaajan neuvola (joka on nimenomaan se paikka, josta voi kysyä apua), valokuvaajan showroom, Suomen luonnonvalokuvaajat, koiravalokuvaajat jne.

Eläintä kuvattaessa tärkeää on tilanteen rentous. Vieraita koiria kuvatessa mahdollisen jännitteen laukeamiselle on syytä varata aikaa, jotta eläin sopeutuu uuteen ihmiseen ja outoihin välineisiin, joilla sitä tähdätään. Parhainta olisi, jos koira unohtaisi ympärillä hääräävät ihmiset ja alkaisi touhuta omiaan, näistä yleensä saa napsittua kuvia, joissa koira on luontaisimmillaan. Koirat, jotka ovat tottuneet ohjaukseen/monenlaisiin ihmisiin ja ympäristöihin ovat yleensä helppoja malleja ja taipuvat moneksi ja tällaisten koirien kohdalla voidaan kuviin hakea tietynlaista toimintaa / ilmeitä koiraa ohjaamalla.

Muutamia asioita lyhyesti mainitakseni, mitä kuvassa kannattaa huomioida: Kuvalla on oltava pääkohde, koirakuvauksessa  se on tietysti itse koira, jonka tulisi nousta selkeästi esille ja irrottautua taustasta. Tarkennuksen on oltava koirassa kuten myös parhaimman valon. Mikäli kuvassa on jokin muu asia kirkkaammassa valaistuksessa tai tarkempana kuin itse koira, vie tämä katsetta pois itse kohteesta. Helpointa on aloittaa koiran ollessa paikallaan, jolloin voi keskittyä tarkennukseen ja rauhassa asettaa kameran säädöt kohdilleen, miettiä sommittelua, valaistusta jne. Jos ulkovalo ei ole riittävä ja kuva tuntuu jäävän alivalottuneeksi, etkä omaa salamoita, voit kokeilla vaikka erilaisia remppavaloja lisävaloa antamaan. Alivalottunutta kuvaa ei paljon pelasteta edes jälkikäsittelyssä. Alivalottunut kuva on tumma/pimeä, eikä siitä erotu yksityiskohtia. Ylivalottuneena kuva taas on selkeästi liian kirkas, värit menevät haaleiksi ja vaaleimmat kohdat (esim. lumi) palavat herkästi puhki eli ovat pelkkää tasaista kirkasta valkoista, ilman mitään yksityiskohtaa. Kamerasta löytyy histogrammi ja valotuksen mitta-asteikko avuksi valaistusta arvioimaan. Lisäksi kannattaa menu napin takaa etsiä live view -toiminto käyttöön, joka näyttää vallitsevan valotuksen, juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on.

Valokuvauksessa yksi tärkeimmistä asioista on siis valo. Luonnollisestikin valonlähteitä ovat aurinko tai keinotekoiset valot (sisävalot/salamat tms.). Kameran objektiivissa on reikä, jota kutsutaan aukoksi. Tästä aukosta valo pääsee kameran kennolle. Objektiivin aukon koko määrää, kuinka paljon valoa pääsee läpi. Aukon mittausluku on f-arvo. Hämäävää tässä asiassa on se, että f-luku ilmoitetaan hieman käänteisesti eli mitä pienempi f-luku on sitä suurempi aukko (enemmän valoa) on käytössä. Eli esim. f2,8 on kohtuullisen suuri aukko, kun taas esim. f22 on jo varsin pieni aukko.  Objektiivin nimen perässä ilmoitetaan sen objektiivin suurin mahdollinen aukko eli f-arvo. Eli siis mitä pienempi f-luku objektiivissa on, sitä valovoimaisemmasta välineestä on kyse.

Aukon koolla voidaan myös vaikuttaa syväterävyyteen. Käyttämällä mahdollisimman suurta aukkoa (siis pienintä f-lukua) saadaan aikaan lyhyttä syväterävyyttä ja sumentunutta taustaa (tämä on asia, mitä usein koirakuviinkin toivotaan). Koiran ja taustan välille on hyvä jättää vielä riittävästi etäisyyttä, mikäli taustan sumuisuus halutaan varmistaa. Syväterävyyttä aukon lisäksi määrittelee myös etäisyys kohteeseen sekä polttoväli. Tietysti on tärkeää huomioida, ettei syväterävyys jää liian lyhyeksi, jolloin esimerkiksi koiran kirsu on terävä, mutta silmien alue jo epäterävä. Kun kohteena on elävä olento silmien tulisi ehdotomasti piirtyä kuvaan terävänä.

Aika usein arvioidaan kameraa tai olisiko sitä syytä päivittää, kun itse asiassa objetiivilla ja sen valovoimaisuudella on hyvin suuri merkitys parempaan kuvaustulokseen. Eli jos sinulla on kohtuullisen ok kamera, satsaa uuden kameran sijasta hyvään ja valovoimaiseen objektiiviin ja tällöin on hyvä olla selvillä f-luvun merkityksestä valokuvalle :)

Valokuvauksen perusteiden ymmärtäminen on tärkeää, mikäli haluaa saada onnistuneita kuvia. Minulla kuitenkin menisi sivutolkulla tekstiä sitä avatessa ja vaikka tilaa täällä netissä riittääkin, säästän sitä siitä huolimatta laittamalla linkin parille (monista) nettisivulle, jossa nämä asiat on selitetty lyhyesti ja ytimekkäästi: TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 
Perusteista voi hakea lisätietoja myös käyttämällä hakusanana jotain (tai kaikkia) kolmesta valokuvauksen keskeisimmästä asiasta eli aukko, ISO-herkkyys ja suljinaika (valotusaika). Nämä asiat ymmärtämällä pääsee varmasti jo uudelle tasolle kuvaajana. Niiden ymmärtäminen myös mahdollistaa manuaaliasetuksilla kuvaamisen, johon olisi suositeltavaa pyrkiä.

Moni kysyy minkälaisilla asetuksilla liikekuvia kannattaa ottaa. Myös tähän vaikuttaa oleellisesti valon määrä ja minkälaisia raameja se asettaa suljinajalle, mutta hyvällä valolla (kirkas päivänvalo) suljinajalla 1/500 pysäyttää jo juoksevan koiran liikkeen kuvaan. Suuntaa antavana esimerkkinä pikkulinnun lennon pysäytykseen tarvitaan arviolta suljinaika 1/1000, kun taas hitaammin lentävälle ja suuremmalle kotkalle riittää ehkä jo 1/400. Suljinajoista tarkemmin myös yllä olevissa linkeissä

Palaan vielä lyhyesti valaistukseen. Itse olen innostunut nyt myös pimeässä kuvaamiseen ja käytössä onkin pari kappaletta irtosalamoita. Nämäkään eivät tunnu riittävän ja tarkoituksena olisi hankkia vielä toinen pari lisää. Ennen näitä hankintoja olen kuitenkin turvautunut kaikenlaisiin valoihin, mitä on ollut tarjolla, kuten remppavaloihin, otsalamppuihin jne. Sisäkuvaukseen voi viritellä kaikenlaisia valoja, mitä talosta tai tallista löytyy ja kasata vaikka pienimuotoisen studion oman koiran kuvaukseen, laittamalla esimerkiksi lakanan taustaksi ja ottamalla remppavalot avuksi :)

Valaistus on myös niin laaja alue ja itselläkin vasta opin alla, mutta ympäripyöreänä neuvona voisin sanoa, että valon koiraan/kissaan olisi hyvä tulla etu/sivusuunnasta, ei suoraan kameran suunnasta. Kuvattavan kohteen takaa tuleva valo taas jättää itse eläimen pimentoon, mutta onnistuessaan piirtää valolla kauniisti sen ääriviivoja ja eläin piirtyy siluettina kuvaan.

Yksi suuri askel parempiin kuviin on siirtyä kuvaamaan JPG kuvista RAW-kuviin. Tämä muutos tehdään kameran asetuksista ja muutoksen voi tehdä myös pehmeän siirtymisen kautta niin, että valitsee asetuksen, jossa kamera tallentaa sekä JPG että RAW –kuvan. Tämä tosin vie muistikortilta enemmän tilaa sekä luonnollisesti myös tietokoneelta, kun kuvat sinne siirretään. RAW –kuvan etu on se, että sitä voi säätää jälkikäteen huomattavasti enemmän kuin JPG kuvaa, johon kamera on jo tallentanut omat säätönsä. Omina JPG aikoinani useissa kuvissa esimerkiksi valkotasapaino oli pielessä, koska sitä ei aina ollut asetuksista muistanut säätää uuden tilanteen/valon mukaiseksi. Tämän ongelman pystyy helposti ja nopeasti korjaamaan RAW-kuvasta (virheet valkotasapainossa näkyvät kuvan värisävyjen vääristymänä, kuva voi olla sinertävä, kellertävä, punertava). Myös valotusta pystyy aukaisemaan RAW-kuvasta ihan eritavalla kuin JPG-kuvasta. Tässä myös linkki avaamaan RAW-kuvan etuja.

Kuten tässä huomataan valokuvaus on aiheena niin laaja, ettei siitä tunnu saavan mitään kirjoitettua lyhyesti ja ytimekkäästi. Eikä vielä ole juurikaan päästy edes itse koiraan. Uskon kuitenkin, että näillä sivuilla vierailevat ovat koiran (tai kissan) omistajia ja eläimen ohjaamiseen kuvassa on varmasti lähtökohdat kunnossa. Omasta koirankoulutus taustasta on totisesti ollut hyötyä kuvauksissa ja omille koirille joskus annetut opit on tullut käyttöön. Kuten jähmettyminen täysin patsaaksi 30 sekunnin valotuksen ajaksi, erilaisille pinnoille nouseminen, siellä pysyminen toivotussa asennossa, kiville ja kannoille kiipeäminen, oikeaan suuntaan katsominen tai vaikkapa haukkuminen käskystä, kun haluttiin graffititaustan eteen vähän rouheamman näköistä ilmettä. Omia koiriani palkitsen ruhtinaallisesti mallin työstä herkuin/palloin ja lumipalloin ja tästä syystä ne ovat aina valmiina mallin töihin, kun niiltä sitä odotetaan, paikasta ja ympäristöstä välittämättä. Uskon kuitenkin palkitsemisen ja motivaation yhteyden olevan aika monelle koiraihmiselle tuttu kuvio, joten en pureudu siihenkään sen enempää.

En millään pysty avaamaan asioita niin laajasti kuin ne mielessä pyörivät tai mitä haluaisin, tekstiä riittäisi loputtomiin. Tuntuu, että tähänkin kirjoitukseen tuli lähinnä pintaraapaisuja sieltä täältä, sillä valokuvauksessakin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sitten on vielä ”se poikkeus joka vahvistaa säännön” eli mikään asia ei ole kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti selitettävissä. 

Toivon kuitenkin, että tästä jotain apua olisi (koira/kissa)valokuvauksesta kiinnostuneille ja jollei apua, niin herättäisi ainakin kiinnostuksen etsiä selkeämpää tietoa toisaalta ;)

Oma blogini on vasta suunnittelu asteella, mutta julkiset facebook -sivuni löytyvät TÄÄLTÄ.

Tervetuloa tykkäämään tai vaikka vain vierailulle kuvia katselemaan! 

Mikäli heräsi jotain kysymyksiä, saa sellaisia heittää vaikka tuonne facebook-sivuni viestikenttään.

Kuvauskalustonani toimii:
Sony a99 mallinen täyskennokamera (sekä satunnaisesti vanhempi Sony a57 malli). 
Objektiivit: 
Tamron 35-70mm f/2,8 / 
Tamron 70-200mm f/2,8 sekä 
Tamron 150-600mm f/5,6- 6,3 
sekä pari Godoxin irtosalamaa.

Onnistuneita kuvaushetkiä!!

Toivottaa,

Katja Koivumäki

katja.koivumaki@hotmail.com