JENNA KNUUTINEN JA TOTTELEVAISUUDEN SALAT – TUKISEMMA IPO MM2016-JOUKKUEEN HYVÄKSI 21.2.2016 KAUHAJOELLA
Alaosastomme päätti tietysti tänäkin vuonna tukea Suomen tulevaa IPO-joukkuetta rottweilereitten taistoon paremmuudesta koto-Suomessa. Mikäs se parempi tapa kuin järjestää tukiseminaari ja etenkin tottelevaisuudesta. Koekentillä jo olevilla, sinne tähtäävillä tai ihan omaksi iloksi tottista treenaavilla on aina pientä hifistelyä ja hienosäätöä tässä osiossa tai sitten peräti lekalla säätöä vaativia juttuja.
Jo tutuksi tullutta Canis&Catuksen Tiinaa ei kehdattu enää kysyä kouluttajaksi näin äitiysloman kynnyksellä, mutta Tiina mahdollisti tapahtuman järjestämisen antamalla käyttöömme Canis & Catuksen käytössä olevat tilat Kauhajoelta ja näin tuki joukkuetta omalta osaltaan. Kouluttajaksi saimme päiväämme Hämeenkyröstä Knuutisen Jennan. Iso ja nöyrä kiitos Teille naiset!
Tiina tuskin enempiä esittelyjä kaipaa, mutta Jennasta muutama sananen. Jennalla on monipuolinen ja mielenkiintoinen harrastus- ja kisatausta aina hausta ipoon, tokoa unohtamatta. Lisäksi Jenna on homekoirayrittäjä ja kouluttaa tulevaisuuden haistelijoita nose work-koulutuksilla.
Päivä alkoi jo klo. 10 sunnuntai-aamuna. Yön ja aamun aikana oli lunta tuiskuttanut reilusti, joten Suomen tiet olivat haasteellisia ajella kohti Kauhajokea. Osa meistä tuli pitkänkin matkan päästä, jopa Porista asti. Onneksi kaikki pääsivät ehjin nahoin ja ilman peltivaurioita perille. Terhi keitteli kaffet heti alkuun ja oli omin pikku kätösin paistanut maistuvat suolaiset. Meikä meni taas sieltä, missä aita on matalin, eli hain Lidlistä keksiä. Alkukankeus ja – jännitys murtuivat siis tumman kenialaisen avulla.
Olimme etukäteen laittaneet Jennalle postia, mitkä ovat omat ongelmakohdat tottiksessa ja mihin halutaan neuvoja. Ensimmäisenä oppiin asteli nuori herra Spex, joka oli elämänsä ekassa tottissemmassa. Omistajan yllätykseksi kakara ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä eikä ihmisistä. Omistaja teki heti virheen päästäessään kakaran haistelemaan ihmisiä. Pitää opettaa, että kentälle tai halliin tullessa siellä tehdään töitä vain ja ainoastaan Sille Omalle Ihmiselle, eikä hengailla. Tämä syöpyi mieleen nyt tulikirjaimin. Spex oli ilman vaaleanpunaisia silmälasejakin ihan näppärä poika. Harjoiteltiin aktiivisuuden hakemista ohjaajaan päin, eikä päinvastoin. Vähän perusasentoa ja pari askelta seuraamista otettiin sen lisäksi. Pienellä miehellä loppui kolikot pajatsosta aika äkkiä, eikä pitkällä ja pitkitetyllä treenillä saa pennun kohdalla kuin pahaa aikaan.
Canis & Catus oli paikalla monen ihanan tarvikelaatikon kanssa, joita Tiina oli liikkeestään paikalle tuonut. Vaikka sitä kuinka päättää kotoa lähtiessään, että ei tällä kertaa yhtään mitään osteta, on liha houkutuksille heikko. Tavaraa kun on kolmen rottweilerin jälkeen kuitenkin kertynyt kohtuullinen määrä. Itsensä pettämistähän tuollainen on, joten joukkoon tarttui uusi lemppari, magneetilla varustettu geelipallo! Harrastajalla EI VOI olla koskaan liikaa välineitä, eikä pallohullun koiran omistajalla etenkään palloja. Näin ajattelin perustella hankintaani ukolle, jos kysyy…ei kysynyt.Täytyy olla geelipallon taikaa, että Dooriksen kanssa seuraaminen sujui. Toki siinä hyväksi avuksi oli aikaisemmin Tiinalta saadut neuvot edistämiseen. Oikeaa tunnetilaa haettiin ja ehkä se alkaa mammaloman jälkeen löytymään. Ainakin taas tuli työkalupakkiin lisää henkistäkin tavaraa geelipallon lisäksi. Toisella kierroksella hiottiin Jennan ja Dooriksen kanssa varmuutta esteiden ylittämiseen. Hyppytekniikka on Jennan mielestä (ja myös omastakin) kunnossa, mutta varmuutta itse hyppyyn haettiin ja sitä kyllä saatiinkin. Dooris oli tauolla lokakuun lopusta alkaen tammikuun lähes puoleen väliin saakka. Syynä mm. Spex ja 8 muuta sisarusta, eli mammalomalla.
Spexin kanssa toisella kierroksella harjoiteltiin jättäviä liikkeitä: istumaan ja seisomaan jäämistä, maahan menoa ja luoksetuloa. Toki vähän oli jo kotonakin pennun kanssa näitä asioita treenailtu, mutta yleisö tekee aina oman jännitysmomenttinsa tähän touhuun.
Se on muuten jännä juttu, että vaikka näissä tapahtumissa suurin osa on tuttuja, sitä kuitenkin aina vähän jännittää sitä omaa olemistaan ja osaamistaan. Itsellä on puute siitä, ettei osaa yhdistää kuulemaansa, ymmärtämäänsä, kävelemistä ja ohjeen toteutumista näissä seminaareissa yhdeksi toimivaksi ketjuksi.
Onnistumisia ja ahaa-elämyksiä koki varmaan itse kukin, myös kuunteluoppilaita myöten. Kiitos kivasta ja treenimotivaatiota lisäävästä päivästä Jenna, Tiina ja koko läsnäollut poppoo!
Lumien sulamista odottaen,
Teksti ja Kuva: Kristiina Mäenpänen, Banheira Onnen-Osuma (Dooris) ja Banheira Se On Tuomas (Spex)
