Nyt Toran ollessa jo veteraani-iässä piti joukkuepaikan vastaanottamista hetki miettiä. Kestäisikö ikääntynyt koira vielä rankan reissun Italiaan. Lopulta päädyin ottamaan paikan vastaan jo ihan kokemusmielessä! On aivan upea tunne päästä osallistumaan rodun MM-kilpailuihin. Epäuskoinen fiilis pysyi yllä vielä matkan alkaessa!
Vihdoin koitti lähdön päivä sunnuntaina 04. lokakuuta. Päädyin lentämään samoilla lennoilla Järvisen Jarmon ja Paavon kanssa, koska porukassa matkustaminen on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa. Samoille lennoille päätyi myös Vehviläisen Anu joukkueenjohtajan roolissa. Meillä oli Jarmon kanssa siis heti alusta asti joukkueenjohtajan auttavat kädet matkassa! Sunnuntaiaamuna meidän piti olla lentokentällä koirien kanssa 3 tuntia ennen lennon lähtöä, eli klo 04.00! Tarkoituksena oli startata KLM:llä klo 07.00 Helsinki-Vantaalta, välilasku Amsterdamissa Schiphollissa, josta jatkolento Venetsiaan. Matka tyssäsi heti alkuunsa siinä vaiheessa kun kone odotti lähtölupaa lastattuna portilla. Amsterdamissa oli niin kamala sumu, että lopulta pääsimme matkaan reilu 2 tuntia myöhässä! Onneksi myös jatkolento oli myöhästynyt niin, kerkesimme alkuperäiselle lennolle Venetsiaan! Venetsian kentälle laskeuduttua alkoi hetkellisesti jo hymyilyttää, koska matka oli onnistuneesti ohi ja koiran lennättämisen jännittäminen osoittautui turhaksi. Paavo ja Tora tulivat hyvässä kunnossa lentobokseissaan niille määrätylle luovutuspaikalle. Kaikessa kiireessä yksi matkalaukuista oli jäänyt Amsterdamiin, joten hetken aikaa kesti selvittelyissä ennen kuin pääsimme lunastamaan vuokra-autoja itsellemme. Lopulta saapuneet laukut, lentoboksit ja koirat lastattuina kahteen vuokra-autoon laitoimme navigaattorin ohjeistamaan meidän n. 70 km matkalle hotelliimme! Muutaman mutkan kautta pääsimme vihdoin kymmenen aikaan illalla omalle hotellille! Muu joukkue oli saapunut jo aikaisemmin perille, joten tuttuja ihmisiä oli heti vastassa.
Maanantaina oli tarkoitus aloittaa treenit pelloilta ja sieltä suunnata harjoitusstadionille kenttätreeneihin. Italialainen osoitejärjestelmä tuotti koko joukkueelle suuria vaikeuksia, jonka johdosta navigaattorit ohjasivat meidät 30 km väärään paikkaan jälkipeltovastaavien tapaamispaikasta. Matka ei tunnu kovin pitkältä kilometreissä, mutta kun tuo ajetaan kymmenen pikkukylän ja maisemapolun kautta, alkaa matka-aikaa kertyä kohtuu rutkasti. Mahtavaa oli huomata jo ensimmäisen päivän aikana porukan yhteishenki ja joustavuus ongelmatilanteissa! Kukaan ei saanut kiukkukohtauksia vaikka tilanteet harmittivat jokaista, vaan huumorilla mentiin! Lopulta pääsimme meille osoitetulle harjoituspellolle, ja ensimmäiset treenijäljet voitiin tallata. Italialaiseen tyyliin olimme luonnollisesti myöhässä pari tuntia sovitusta stadiontreenistä, onneksi joustoa löytyi ja kerkesimme vielä kenttätreeneihin maanantaina illemmalla.
Ensimmäisestä päivästä jäi niin hyvä fiilis treeneistä, että päätin pitää tiistaina vapaa päivän. Tällöin suuntasimmekin aamupäivällä koko joukkueen voimin läheiseen ostoskeskukseen shoppailemaan. Pitäähän Italiasta pari paria kenkiä ostaa tuliaisiksi.. Iltapäivällä osa joukkueesta lähti treenipellolle jäljelle, mutta me käytiin Toran kanssa heittämässä tällä aikaa pidempi lenkki maalaismaisemissa ja lehmiä katsomassa. Illalla kävimme taas syömässä kisakeskushotellilla, jossa oli uskomattoman hyvä ruoka, eikä jälkiruokatarjonta ollut ainakaan haitaksi!
Keskiviikko ja torstai olivat vielä treenipäiviä. Meillä oli tosiaan järjestäjien osoittama harjoituspelto sekä stadion käytössä. Torstaina oli pakko pitää edustusvaatteiden pyykkipäivä, koska kelit olivat kerrankin kohdallaan ja lämpöä riitti! Kaupasta pesuainetta ja hotellihuoneen lavuaarissa nyrkkipyykillä verkkarit puhtaaksi! Torstaina illalla Tiina ja Risto saapuivat vihdoin kisapaikalle. Tiina toi Toralle lisää ruokaa Canis&Catuksesta. Pakastettua raakaruokaa olisi ollut turhan vaivalloista lennättää Suomesta Italiaan, sen takia tämän reissun Tora söi jäljeltäkin tuttua Naturista. Tiina toi myös laserin mukanaan, jotta pystyimme paikanpäällä hoitamaan Toran.
Viralliset harjoitukset meni meillä ihan hyvin. Vähän seuraamista sekä eteenmeno, ja piilojen kierrot. Mahtava oli huomata (lue:kuulla) että Team Finlandin kannustusjoukot olivat saapuneet paikalle aikaisesta aamusta huolimatta! Perjantaina virallisten harjoitusten jälkeen oli koirilla eläinlääkärin tarkastus ennen avajaisseremoniaa. Avajaisseremonia oli kerrankin tehty koiria ajatellen! Puheet ja tanssiesitykset pidettiin alkuun kaupungintalolla, jonka jälkeen seremonia jatkui stadionilla koirien kera. Myöhemmin illalla oli vielä suoritusnumeroiden arvonnat kisakeskushotellilla.
Arvoin itselleni lauantaiksi tottiksen ja purut toisen ryhmän viimeiseen pariin, eli suoritukset olivat aamupäivällä. Tottis meni kohtuullisen hyvin, hyppynoudossa tuli kosketus esteeseen sekä eteenlähetyksen maahanmenoon jouduin antamaan toisen käskyn, Toran jäädessä ensimmäisellä istumaan. Pisteet 84. Puruissa Tora kiersi piilot, mutta suoritus keskeytettiin maalimiehen päästessä paossa karkuun. Selkeä paikka Toralla oli saada maalimies kiinni, mutta valitettavasti hyppy jäi liian lyhyeksi. Pitkät päivät ja lentoboksissa matkustaminen eivät tehneet veteraanikoiralle hyvää, vaan lantio jumiutui ikävästi. Positiivinen yllätys itselleni oli se kun sain kuulla meillä olevan vielä mahdollisuus osallistua seuraavan päivän jäljelle. Suorituksemme kun oli purujen osalta keskeytetty eikä hylätty, pisteitä 16.
Sunnuntaina jälkiryhmäni kokoontui klo 11, ja edellisen päivän ongelmia ei enää ollut havaittavissa vaan järjestelyt toimivat jäljellä hyvin. Järjestäjät mittasivat sekä merkkasivat jälkiliinat oikean mittaisiksi, jonka jälkeen siirryimme lähemmäs peltoja jossa arvottiin jäljet. Arvoin itselleni ensimmäisen jäljen ryhmässäni, joten liikaa ei jäänyt aikaa jännittämiseen. Toralta tarkastettiin siru, jonka jälkeen pitikin jo lähteä paalua kohti jossa tuomari sekä jäljentekijä jo odottivat! Lähettäessäni Toran jäljelle huomasin sen olevan juuri oikeassa mielentilassa joten jälki menikin loistavasti. Viimeistelyt jo näyttivät että olemme vihdoin saaneet jäljen kulkemaan, ja nyt Tora ajoikin yhden elämänsä parhaista jäljistä. Arvostelussa tuomari sanoi, että virheet jäljellä olivat pieniä, mutta koska kyse on arvokisoista täytyy niistä rokottaa pisteitä. Esineiltä lähdössä Tora kiihdytti hieman vauhtia, joista pisteet lähtivät sekä yhdessä kulmassa tuli myös temponmuutos. Näihin meni se 6 pistettä, mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen! 94 pistettä jäljeltä!
Kisat päättyivät loppuseremonioihin ja palkintojen jakoon. Kaikki koirakot kokoontuivat loppuseremoniassa stadionille maajärjestyksessä joukkueittain.Taaskin Italiaiseen tyyliin sekaannuksia syntyi eikä kukaan tuntunut oikein tietävän miten ja missä järjestyksessä joukkueet stadionille tulevat, mutta muuten päätös sujui suht nopeasti. Suomen kannustusjoukot huolehtivat että jokainen palkittu sai ansaitsemansa huomionosoitukset! Muuten yleisö oli aika italialaisvoittoista.
Kokemus oli mieletön, eikä sitä pysty oikein sanoin kuvailemaan. Se täytyy kokea itse. Toivottavasti vielä joskus pääsen osallistumaan näihin kilpailuihin.
Kotimatkalle koko joukkue lähti maanantaina eri aikoihin. Soili, Kari ja Molla aamulennolla, Janika, Tora, Jape, Paavo ja Anu lentäen Amsterdamin kautta ja Male, Gene, Riikka ja Skidi ajaen Saksan läpi Tukholmaan, josta lautalla keskiviikkona kotiin.
Kiitettäviä ihmisiä olisi niin paljon, että tästä tekstistä tulisi aivan liian pitkä lukea jos kaikki erikseen mainitsisin.
Yleisesti haluankin kiittää treenikavereita, apujoukkoja kotona sekä paikanpäällä, koko joukkuettamme sekä sponsoreitamme Dog&Cat, Canis&Catus sekä Ilo-Willa upeista joukkueasuista!!!
Kiitos Tiina ja Canis&Catus Toran laseroinnista sekä ruuista paikanpäällä. Kiitos myös kaikille teille jotka olette omalta osaltanne tämän kokemuksen meille mahdollistaneet!
Kiitos Tora. Teit mahdottomasta mahdollista. On ollut hieno kokemus opetella tätä harrastusta kanssasi, niin onnistuessa kuin epäonnistuessakin. Olet valtavan rakas.
Ensivuonna rottisten MM kisat käydäänkin sitten Suomessa. Tervetuloa sinne kaikki kynnelle kykenevät katselemaan ja kannustamaan !
Teksti: Janika Elo & rwn Manouman Pähkinä-Jyrsis ”Tora”
Kuvat: Tiina Saaranluoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti