tiistai 29. marraskuuta 2016

Turvallista lenkkeilyä hämärässä

Liikenneturva ja muut tahot alkoivat syksyn tullen perinteisesti muistutella heijastimien käytön tärkeydestä. Eikä suotta, ilman heijastimia tai muuta valoa liikkuva ulkoilija häviää pelottavan hyvin hämärään. Omien havaintojen perusteella, niin häviää myös koira. Ulkoilla kuitenkin pitää ja näin normaalissa toimistotyössä olevana ei enää ehdi arkisin valoisan aikaan ulos. Olen ratkaissut asian hankkimalla hyvän otsalampun ja koirille riittävän määrän heijastavia tuotteita.  Onneksi Tiinalla ja Tuijalla on laaja valikoima mistä valita. 

Valopannoista luottotuotteeni on ollut jo vuosia leuchtie. Toimii, kestää ja näkyy. Liikun yleensä kahden koiran kanssa, joten kaapista löytyy kaksi eriväristä pantaa. Tällöin pimeässäkin tunnistaa yhdellä vilkaisulla kummasta koirasta on kyse. 
Pentukoiralle en vielä lähtenyt hankkimaan leuchtieta, koska mokomat kasvavat aika vauhdilla. Leuchtien koko ei ymmärrettävästi ole säädettävä, joten piti keksiä joku muu konsti pennun paikallistamiseen. Ratkaisin asian orbiloc -turvavilkun avulla. 
Kiinnitin valon valjaisiin tai pantaan tilanteen mukaan ja hoplaa – pikku riiviö ei päässyt hukkaan. 





Valopantojen ohella tykkään käyttää heijastinliivejä, pantoja ja valjaita. Metsälenkeillä laitan pannan kaveriksi heijastinliivin helpottamaan koiran havaitsemista. Esimerkiksi tämä trixie-huomioliivi on ollut vallan toimiva liivi. Hihnalenkeillä käytän joko huomioliiviä tai sitten ihan Hurtan heijastinvaljaita ja kaulassa on vielä usein joko heijastava panta tai valopanta.  En niin paljoa perusta itse jouluvaloista, mutta koirien kohdalla näytän uskovan ”more is more” ajatteluun ja olen pyrkinyt tekemään niistä mahdollisimman hyvin havaittavia liikkuessamme hämärässä. 





Uudet heijastinvaljaat ovat muuten oiva ajatus vaikkapa karvaisen kaverin joululahjapakettiin.

Teksti: Anu Vehviläinen




Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 

Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

BH kokeeseen valmistautuminen

Koe, josta jokainen koirakko aloittaa PK-uransa, eli mitä mielestäni on hyvä muistaa valmistautuessa BH kokeeseen.

BH, joka myös käyttäytymiskokeena tunnetaan. Se ensimmäinen virallinen osaamisen mittari matkalla palveluskoirakokeisiin. Toisille meistä koiran elämän ainoa tavoite, toisille ensimmäinen alta pois hoidettava asia. Onpa lähestyminen BH-kokeeseen kumpi tahansa, löytyy mielestäni muutamia perusasioita joita koirakon on hyvä hallita ennen käyttäytymiskokeeseen menemistä.

Lähdetään ihan alusta. Ohjaajan olisi hyvä oman päänsä ohella hallita koeohjesääntö, eli mitä BH-kokeeseen kuuluu. Kokeen kulun ja vaatimusten tietäminen helpottaa kummasti siihen harjoittelua.
Koeohjeen tavaamisen lisäksi kannattaa käydä katsomassa koetta tai paria, jos asiasta ei ole aiempaa kokemusta. Siinä samalla kun oppii lisää, on sitten aikanaan itsellä vähemmän jännitettävää kun tietää mitä pitää tehdä. Jos sattuu muistamaan enää siinä vaiheessa kun oma vuoro tulee... Koejännitys on iloinen asia, mutta onneksi tuomarilta voi aina kysyä mitä pitää tehdä jos oma muisti falskaa.

Kuinka itse sitten valmistaudun BH-kokeeseen?

Pähkinänkuoreen tiivistettynä, seuraavien asioiden on oltava kunnossa ennen kuin ilmoitan omaa koiraa BH-kokeeseen.

- suorituskestävyys: BH:n seuraamiskaavio on pitkä ja varsin tylsä tapahtuma. Tämän vuoksi haluan olla varma että koirani pysyy aktiivisena ja halukkaana koko kaavion ajan. Käytännössä rakennan pennusta asti hyvää tunnetilaa ja pyrin tekemään työskentelystä itsestään jo palkitsevaa toimintaa. En varsinaisesti treenaa kaaviota, vaan työstän sitä osissa. Yleensä teen tilanne tarkastuksen n. 3-6 viikkoa ennen koetta, jolloin tsekkaan vikalistan sekä varmistan onko suorituskestävyys riittävä. Pienet tekniikkavirheet tuossa vaiheessa eivät ole itselleni niin kriittisiä, vaikka toki ilman niitä pyritään menemään, mutta jos viretila ei pysy haluamallani tasolla läpi suorituksen, siirrän kokeeseen menoa.
Oman näkemykseni mukaan tekniikkavirheet ovat helpompia korjattavia kuin tunnetilan ongelmat. Koira myös oppii jokaisessa kokeessa. Tästä johtuen en tahdo sen heti ensimmäisessä kokeessaan olevan huonossa tilassa.



- paikallaolo: tämä on ehdoton asia. Toki, olemme tekemisissä eläinten kanssa, jolloin aina on mahdollisuus myös hupsista-faktorin mukaan tulolle. Siitä huolimatta lähestyn asiaa niin, että paikallaolo on treenattu niin varmaksi kuin mahdollista. Ihan kahdesta syystä: se on kanssa kisaajien kunnioittamista ja vastuullista koiran ohjaamista. On varsin painajaismaista nähdä koiran sinkoavan paikallaolosta pariaan kohden ja pahimmassa tapauksessa kaikkea muuta kuin ystävällisissä merkeissä. Tai vaikka se oma koira olisikin kaikkien kaveri, ei pari välttämättä ole.
Käytännössä ajatuksena on ylikouluttaa tämäkin osa-alue. Eli sellaiset häiriöt joita tuskin kokeessa koskaan tulee vastaan ja sitten myös se kolikon toinen puoli. Puuduttavan pitkä ja tylsä paikallaolo, jossa ei tapahdu mitään ja koiran täytyy tästä huolimatta pysyä paikallaan varmasti ja puuhastelematta muuta.
Vahinkoja voi sattua, mutta jos tietää paikalla olon onnistumisen olevan enemmän kiinni auringonpilkkujen asennosta kuin osaamisesta, on mielestäni edesvastuutonta mennä kokeeseen.
Mikäli paikallaolo sattuu kaikesta huolimatta pettämään, on sen varasuunnitelma ehdoton luoksetulo-käsky, jolla koira kipaisee ohjaajansa luokse. Ja tämä käsky päästetään sitten ilmoille tarvittaessa itsenäisesti ilman tuomarin kehotuksia tai turhia viivyttelyjä.

- hallinta: sekä tottelevaisuus että kaupunkiosuudessa. Ihan samalla tavalla kuin paikallaolo on ehdoton asia, pitää oman koiran pysyä varmasti ohjaajansa luona myös tottelevaisuuden aikana. Kesken L-kulman tai luoksetulon ei ole suotavaa kipaista paikalla olevan koiran luokse.
Kaupunkiosuudessa koiran tulee osata käyttäytyä, käytännössä asiallinen hihnakäytös ja suhtautuminen ympäristöön sekä muihin liikkujiin riittää. Kaupunkiosuuden suorittamisessa tuntuu ohjaajilla olevan eniten epäselviä asioita. Koiraa voi ohjata kuten normaalisti kävelyllä ja esim. vastaantulevan koiran kohdalla omansa saa laittaa istumaan tai ottaa seuraa käskyn alle. Erityisesti kaupunkiosuuden näkeminen helpottaa harjoittelua ja selventää monta asiaa.

Siinä kohden kun oma koirani alkaa osoittaa riittävää osaamista ja hallintaa näillä kaikilla alueilla, voin ryhtyä suunnittelemaan BH-kokeeseen ilmoittautumista. Tosin on myönnettävä BH-kokeen olevan aina se kaikkein jännittävin koe itsellekin. Silloin mukana on uusi karvainen kaveri, jonka kaikkia tapoja ei vielä tunne, vaikka on kuinka hyvin pyrkinyt valmistautumaan. Siinä hetkessä väkisellä puskee hieman, tai enemmänkin, jännitystä pintaan ennen kuin pääsee suorittamaan. Vanhan ja tutun kisakumppanin kanssa ei yllätyksiä juuri tule ja sen metkut tietää, jos sellaisia sattuu olemaan luvassa.



Lopuksi vielä muutama treenivinkki BH-kokeeseen tähtäävillle:
- treenaa monenlaisissa paikoissa ja häiriöissä
- ilmoittautumista ja tottelevaisuutta kannattaa harjoitella mahdollisimman monen erirotuisen parin kanssa. Jos koira on esimerkiksi aina nähnyt vain isoja mustia koiria, voikin pariksi osuva pieni vaalea olla turhan mielenkiintoinen.
- vaihtele suoritusten kestoa ennen palkkausta
- muista että äänellä kehuminen on palkkaamista
- harjoittele paikallaoloa häiriön kanssa sekä tylsänä makaamisena
- jos asut sivummalla, käy kävelyllä myös paikoissa missä on liikennettä, ihmisiä, pyöräilijöitä…
- tutustu koeohjesääntöön
- harjoittele kaaviota ja koeohjaamista ilman koiraa
- videoi harjoituksia
- muista treenata myös sirunlukua

Kuva kertoo enemmän kuin sanat, joten video onkin jo varsin havainnollistava.
Tässä kaksi BH-suoritusta.

Ensimmäisessä on asialla Tiina Saaranluoma ja Daremore Alfonzo ”Teppo”. Videosta puuttuu teknisten ongelmien vuoksi hihnassa seuraaminen.
VIDEO

Toisesta videosta löytyy allekirjoittanut ja Giant vom Tanneneck ”Jätti”.  Kuten näette, teknisessä puhtaudessa on hieman sanomista, mutta tässä on koko BH-kaavio ilman paikallaoloa.
VIDEO


Iloisia treenihetkiä kaikille!

Teksti: Anu Vehviläinen




Canis & Catus on tehnyt virallisesti yhteistyötä Anu Vehviläisen kanssa vuodesta 2015 alkaen. Tarviketoimittajana olemme toimineet hänelle yrityksen perustamisesta alkaen. 

Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. 

IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014. 

Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa.

Omien koirien treenaamisen ohella Anu on toiminut koulutusohjaajana vuodesta 2003 lähtien. Ensin Oulussa SRY:n paikallisen alaosaston kentällä, niin perustottelevaisuutta kuin tapakoulutuksia ja vuodesta 2006 lähtien etelässä, osana Uudenmaan alaosaston toimintaa. Osaamisen ja kokemuksen karttuessa harrastusvuosien myötä, on Anu pitänyt koulutuspäiviä ja seminaareja erityisesti tottelevaisuudesta. 

Oman rodun ollessa rottweiler, on hänelle tullut niitä eniten vastaan, mutta myös monet muut pk-oikeudet omistavat rodut ovat tulleet tutuiksi. Kouluttajan hän on allrounder, kauniista hihnakäytöksestä kisatottelevaisuuden nyanssien hiomiseen.